Uutta ja vanhaa

Huomasin juuri, että syksyn liikuntahaaste on jäänyt päivittämättä. Koko joulukuulta. Mutta enpäs muista ulkoa, koska olen liikunnut ja minkä verran, joten vajaaksi jää. :/ Onneksi Kiloklubilla on tarjota uusi haaste kevätkaudelle:

Tavoitteena on totuttuun tapaan 60 liikuntapäivää neljän kuukauden aikana. Tämä tarkoittaa puolen tunnin reippailua keskimäärin joka toinen päivä - tammikuun alusta huhtikuun loppuun on 120 päivää.

Jälleen merkitään liikuntapäivät, joiden aikana on liikuttu vähintään puoli tuntia kerralla. Jokainen määrittelee itse, millaiset liikunnat haluaa laskea. Kävely ja hyötyliikunta ovat hyviä tapoja liikkua, ja jos joku haluaa laskea vain kuntoilun, niin se sallitaan myös. Jokainen tyylillään! Jos tavoite täyttyy nopeammin, niin sitten voi vaikka katsoa, kuinka monta päivää saa kasaan huhtikuun loppuun mennessä.

Tässäpä taas tavoitetta, eiköhän tuo onnistu, jos vain muistan merkkailla. ;) Mukaan vaan kaikki innokkaat!

Toivotan myös jokaiselle lukijalle oikein ihanaa uutta vuotta 2012!

Katsokaa, hei katsokaa

Aamupaino 97,6kg. Ja ilokseni voin todeta, että kyseessä ei ole joululäskejä vaan menkkaturvotuksia.

Havaitsin, että viimeksi olen ollut lenkkeilyrytmissä kiinni lokakuussa ennen uimakoulun alkua. Uimakoulun aikana ei lenkkeilyä kaivannut ja sen loputtua on ollut liian kiire, enkä ole ehtinyt kuin satunnaisille lenkeille silloin ja tällöin. Niinpä päätin aloittaa taas jonkin ohjelman, ja päätös osui Kunto Plussan 10 kilometrin ohjelmaan. Tänään kipaisin testimielessä ensimmäisen lenkin (10min hölkkää + 2min kävelyä) x 2-lenkin. Tuntui helpolta, pikkuisen hiki, mutta ei mitään sen kummempaa. Ihan Virallisesti aloitan ohjelman vasta maanantaina.

Ajattelin ilmoittautua pilatekseen. Sen tyyppinen liikunta on minulla kaikkein heikoimmillaan. Kahvakuulan jätän väliin, sillä tämä uusi kahvakuula ja pilates sijoittuvat samaan iltaan niin, että toinen on 17-18 ja toinen 19.30-20.30. En millään viitsisi seisoa päälläni puoltatoista tuntia (saatikka käydä kotona välissä), joten valitsen pilateksen.

Joulupöydästä opittua

Jotain todellakin on opittu. Tänä vuonna joulusta jäi puuttumaan jotain. Jotain muutakin kuin isä. Nimittäin ähky. En kertaakaan mussuttanut mahaa täyteeen paria piparia, joulutorttua ja ihan vaan muutamaa konvehtia. Joulupöydässä osasin mahan täyttyessä ajatella, että nyt on maha mukavan täynnä ja olokin on vielä mukava. Osasin kertoa itselleni, vielä pientä kinkunpalaa kaipaavalle mielelleni, että nyt riittää. Nyt ruoasta on nautittu, lisäannos tuottaisi ainoastaan kärsimystä. Näin ollen joulun aikaan paino ei edes noussut, vaikka liikunta oli töiden lisäksi nollissa. Fiksusti unohdin lenkkareiden nastat kotiin, eikä peilijäälle tehnyt yhtään mieli luistelemaan. Lisäksi 20-30m/s puhaltanut tuuli ei inspiroinut kokeilemaan purjeliitoa.

Vuosi

Jouluaattona 2010 aloitin tämän blogin. Silloin painoin n. 96kg. En siis ole onnistunut missään, sillä painan nytkin hieman päälle 96kg. Eikun hetkinen hei. Lihoinhan minä siinä välissä 106kg:n asti, eli laihtumista nyt takana n. 10kg. Silloinen motiivini oli enimmäkseen ulkonäkö, joten yllättyykö kukaan kun en onnistunut? Kesällä motivaatio löytyi uudestaan, ja tärkeämmillä ajatuksilla. Terveys, hyvä fyysinen kunto, henkinen hyvinvointi. Ne painavat nyt vaa'assani enemmän kuin se, mihin lukemaan puntari pysähtyy. Nyt osaan katsoa itseäni peilistä ja olla tyytyväinenkin. Mitä pidemmälle matkani vie, sitä enemmän kiinnitän huomiota hyvinvointiin ja henkiseen hyvään oloon. En ruoski itseäni satunnaisten pitsojen (btw, se salamipitsa aatonaattona oli hyvää) tai lenkkipäivien väliin jäämisten vuoksi (juuri nyt on tappavan liukasta). Asioita tapahtuu ja yksi virhe ei kaada koko venettä. Yhden pitsan takia ei tarvitse juosta maratonia eikä pitää viittä paastopäivää.

Tuntuu siis, että vuoden aikana olen oppinut monia asioita itsestäni ja olemisestani. Painonpudotus jatkuu, vaikka se marras-joulukuun ajan onkin ollut enemmän tai vähemmän tauolla. Jotain kuitenkin olen oppinut, kun paino ei edelleenkään ole noususuhdanteessa.

Puut lumesta taipuu.

Koskahan olen blogannut viimeksi? Kauan sitten. Elämä on nyt hieman kiireistä, työt, opparinteko, joulu. Kaikki vie aikaa ja bloggaaminen jää vähemmälle. Liikkumaankaan en ole hirveästi ehtinyt, mutta ruokavaliota olen yrittänyt tarkkailla. Nyt olen päässyt takaisin siihen 96,5 lukemaan mihin noin kuukausi sitten, ennen risteilyä ja kahden viikon flunssaa pääsin. Nyt lähden kolmeksi päiväksi "ammattilomalle" seminaariin kylpylään. Ohjelma siellä on aika tiukka, ja mielenkiintoinen, joten mikään sporttiloma se ei tule olemaan.. Toivottavasti en kuitenkaan innostu liikaa kun pääsen buffetpöytien ääreen. ;)
Lueskelen teidän muiden juttuja ihan ahkerasti, ja kommentoin aina kun ehdin ja jaksan. :) Tsemppiä kaikille ja hyvää joulunodotusta.

Uusiksi meni

Liikuntasuunnitelmat menevät hieman uusiksi. Kuntonyrkkeilynhän päätin lopettaa ja korvata uimisella, mutta nyt näköjään loppuvat kahvakuulatunnitkin. Syynä ohjaajan vaihtuminen, tuon uuden ohjaajan tunneille en halua mennä, niistä kun ei saa oikein mitään irti... Tiedossa ei siis keväälle taida olla yhtään mitään ohjattua liikuntaa, saa nähdä kuinka pahasti repsahdan. ;) Loppuviikonkin suunnitelmat menevät uusiksi, samoin ensi viikon alku, sillä lähden äidin luo. Täytyy ottaa lenkkikengät mukaan ja käydä juoksemassa vanhoissa tutuissa maastoissa.

Tänään olisi taas mittanauhapäivä, mutta koska menkat alkoivat eilen ja turvotusta on havaittavissa, en taida mittailla tänään. Jos siirtäisinkin mittauspäivän pysyvästi tuonne puolenkuun paikkeille, silloin tulosten pitäisi olla "todenmukaisemmat".

Maanantaisoturin mietteitä

Tosiaan, olin eilen Kukka Laakson Maanantaisoturit-kahvakuulakurssilla. En oikein tiedä kuinka sanoin kuvailisin sitä fiilistä. Ahaa-elämyksiä, onnistumisia, ja myös epäonnistumisia. Oli ihanaa kokeilla kisamallin kuulaa, ja herttinen sentään, vieläpä 12kg kuulaa. Kotimatkalla melkein järkytyin tajutessani että minä Ihan Tosiaan tein 12kg:n kuulalla.  Tahdon sellaisen, itselle. Ihan omaksi. Kotiintuliaisiksi kuulan sijaan tarttui Kukan Maanantaisoturit-kirja. :) Illalla olin niin väsynyt, että neuloin helppoa ja yksinkertaista neuletta sohvalla kissan kanssa, katsellen telkkarista kaikkea aivotonta.

Tänään taas lenkkeilin lumisateessa. Sellaisessa pienessä hassussa sateessa, jossa taivas oli repaleinen ja tähtiäkin näkyi. Otin taas kevyesti, 2 minuuttia juoksua ja minuutti kävelyä. Kylläpä se tästä taas lähtee.

p.s. Paino oli perjantaina 97,1kg.

Huimaavan korkean tähtitaivaan alla

Aamulla heti herätessä oli mielessä illan kuntonyrkkeily. Ei huvittanut, ei ollut minkäänlaista fiilistä mennä sinne. Ajatus lähinnä ahdisti. Toisaalta sisäinen ääni huuteli, että minä en voi jättää kertaa väliin, kun olen maksanut siitä jo. Päätin sitten kuitenkin, että jos lähteminen on vaikeaa ja aiheuttaa ahdistusta, niin en mene.

Sen sijaan menin pitkästä aikaa lenkille. Ja mulla oli K I V A A. Pääsin vihdoin ensimmäistä kertaa testaamaan otsalamppuani lenkillä. Se oli mainio, tukeva ja hyvä. Valoteho loistava. Kirjaimellisesti.  Tähtitaivaan alla, nollakelissä oli ihanan raikasta lenkkeillä. Pitkästä tauosta johtuen otin kevyesti, lenkin pituus n. 40 minuuttia ja 4,5 kilometriä. Vuorotellen juoksua ja kävelyä, minuutin-parin pätkiä kumpaakin. Tuntui hyvältä. Tuli hyvä, rento, energinen fiilis. Me likes. :)

Yylös ja aaalas. Ja jaksaa.

Minä en ole tähän päivään asti mieltänyt kahvakuulatunteja ryhmäliikunnaksi. Minulle ryhmäliikunta on enemmänkin zumban, aerobicin tms. kaltaista, siis sellaisia juttuja, joissa on tarkoitus liikkua samaan aikaan, samaan suuntaan ja samassa tahdissa. Tähän ei kahvakuula mielestäni sovi, jokainen tekee itse valitsemillaan kuulilla siinä tahdissa kuin jaksaa ja pystyy.

Tänään kuitenkin oli hyvin ryhmäliikuntamainen kahvakuulatunti. Vakiohjaaja ei ollut paikalla, ja tuuraajasta näki kilometrin päähän, että hän ohjaa enimmäkseen jotain ihan muuta. Ensin hyvin jumppamainen alkulämmittely askelviereen, askelviereen, yks kaks. Itse kahvakuulan kanssa tehtiin kyllä ihan asiallisia liikkeitä, mutta kovin kevyesti. Perusheilautustakin taidettiin tehdä kakstoista toistoo, ylös ja aalas, ylös ja aalas. Jaksaa! ja sitten pieni tauko. Ja sitten taas jaksaa ja jaksaa ja jaksaa. En oikein tykännyt.

p.s. Jos kahvakuulatunnilla tehdään vatsalihasliikkeitä, niin miksi niissä ei voi hyödyntää kahvakuulaa? 

Palataan astialle

Selkeästi flunssaisena ja liikuntaa harrastamattomana minua ei ole hirveästi bloggaaminen kiinnostanut. Kun ei ole mitään kerrottavaa, niin ei tule kirjoitettuakaan mitään. Olisihan sitä tietysti voinut kirjoitella ruokajuttuja, syömispäiväkirjaa jne. mutta jostain syystä ei ole kiinnostanut? Eipä ole kyllä laihduttaminenkaan paljoa kiinnostanut, en ole edes käynyt vaa'alla joka aamu. ;)

Taitavat nuo liikuntajutut olla minulle enemmän omia. Sen kyllä huomaa helposti, viihdyn paljon paremmin sykejuttuja katsellessa tai viikon liikuntaohjelmaa miettien kuin kirjaillen päivän syömisiä kalorilaskuriin.

Ja siksipä ajattelinkin kertoa, että huomenna aion palata flunssailusta ruotuun ja menen kahvakuulatunnille taas ;) Valitettavasti kuntonyrkkeily loppuu torstaina, eikä kahvakuulatuntejakaan joulukuussa montaa ole, joten joulukuun saankin urheilla ihan omatoimisesti. Keväällä ajattelin jatkaa kahvakuulaa, mutta kuntonyrkkeily jää pois. Ei ole minkäänlaista inspiraatiota sen suhteen. Kaverin kanssa aiomme käydä kerran viikossa uimassa, joten eiköhän tästä hyvä liikuntaohjelma saada aikaan. :)

Rauhassa, rauhassa, rauhassa

Puolikuntoisenakin piti päästä uimakouluun, olihan nyt viimeinen kerta! Ja kandin merkki oli enää 200 metrin rintauinnista kiinni. Sinäänsä hassua, rintauinti on minulle kaikista helpointa. Mutta niin vaikeaa uida riittävän hiljaa. Aiemmalla yrityksellä pääsin kyllä vaatimusaikaan (alle 8 minuuttia), mutta yritin uida ihan liian nopeasti ja sen seurauksena rytmi katosi ja uin hetken pää pinnalla saadakseni henkeä -> suoritus hylättiin. Nyt muutaman päivän olen mielikuvaharjoitellut: tehnyt mielessäni rintauinnin potkuja ja käsivetoja, ajatellut liiiiiukuvani piiiiitkääään ja raaaaauhaaassa. Ja onnistuihan se! 200 metriä rintauintia ajassa 5 minuuttia, eikä tuntunut pahalta millään lailla. Muistin hengittää rauhassa, liu'un/uloshengityksen aikana laskin aina kolmeen ja sujui. Vauhtikin tuntuu olevan hyvää, pienillä tauoilla kilometri menisi vähän päälle puoleen tuntiin tauot mukaan laskettuna.

Kokonaisarvosanaksi uimakoulu saa kyllä täyden kympin. Vaikka ryhmä oli melko iso, sai jokainen henkilökohtaista opetusta oman tasonsa mukaan. Toiset harjoittelivat perhosuintia, toiset käännöksiä ja toiset rintauinnin potkuja. Edistyminen kuitenkin oli kaikilla suurta. Ensimmäisellä kerralla meissä taisi olla vain 2 tai 3, jotka osasivat uida pää vedessä, nyt viimeisellä kerralla kaikki. :) Kokeiltiin eri juttuja, välillä erilaisia hyppyjä, välillä hengenpelastusjuttuja jne.

Nyt uimakoulun jälkeisenä aikana pitäisi uida muutenkin. Vähän kaverin kanssa suunniteltiin, että käytäisiin kerran viikossa uimassa (hallille kuitenkin on matkaa n.30km). Kroolia minun ainakin pitää harjoitella, samoin käännöksiä. Ja sukeltaessa sitä, että lähtisin suoraan altaan pohjaan, enkä eteenpäin. Ja keväällä on uusi aikuisten uimakoulu. ;)

Elämää ja elektroniikkaa

Kurkku ei tänään ole ollut hirmuisen kipeä, mutta nenä on täynnä räkää ja varsinkin aamulla olo oli hieman hutera. Ei siis toivoakaan mistään liikkumisesta. Tärkeämpää taitaa olla ainakin yrittää olla mussuttamatta herkkuja, kun kulutuskaan ei ole peruskulutusta suurempi. Sekään ei aina ole helppoa, kun laivalta tuliaisina kotiutuneita suklaita on vielä jäljellä.

Jotain piristystä sentään tähänkin päivään: mulla on vihdoin ja viimein otsalamppu! Sain kaverin partioaikaisen lampun käyttöön. Tosi tukeva ja hyvin valaiseva. Valaistusvaihtoehtojakin on useampi, joko lähemmäs tai kauemmas. Testasin sitä kun hain hevosen sisälle, ja pakkohan se oli ottaa muutama juoksuaskel. Tuntui tosi tukevalta. Varmaan auttaa se, että lampun patterit sijaitsevat niskassa, jolloin kaikki paino ei ole otsalla. Muutamaa sellaista lamppua olen kokeillut ja ovat tuntuneet valuvan ärsyttävästi. Paranemista odotellessa siis. :)

Uusi reipas alku

Ja kissanviikset. Aamulla heräsin hillittömään kurkkukipuun, nenäkin on alkanut vuotaa päivän mittaan. Taisipa siis syysflunssa iskeä nyt vuorostaan tänne. Tiedossa siis... lepoa ja ärsyyntymistä? Hiphei.

Örkh

Otsikko kuvaa tämän hetkistä fiilistä aika lailla mainiosti. Risteily oli L O I S T A V A. Hyvää seuraa, ihania ihmisiä, hauskoja juttuja, herkullista ruokaa jne. Kotiuduin joskus kolmen jälkeen aamuyöllä, ja jostain kumman syystä tämänaamuinen uimakoulu jäikin sitten väliin (omatunto kolkuttaa nyt aika lujaa).

Kävin äsken vaa'alla, lukemat olivat melko karua katseltavaa. Ylläri, sen siitä saa kun napostelee, napostelee, juo ja napostelee vielä vähäsen.  Tästä se sitten lähtee taas.

Synkkä marraskuu

Johtuuko se pimeydestä, harmaudesta ja ankeudesta, että minua laiskottaa? Lenkille lähteminen tai kotona kuulaileminen ovat olleet vähän plääh. Uimaan ja kahvakuulailemaan olen lähtenyt iloisesti, mutta jotenkin tällä viikolla ja viikonloppuna ja vähän viime viikollakin kaikki muu oli plääh. Myös laihduttaminen on ollut välillä plääh ja tunnustan leiponeeni sokerilla ja voilla kuorrutettuja herrrrkullisia keksejä ja syöneeni niitä - paljon. Seuraksena sokeriähky ja väsymys.

Uskoisin lenkkeilyn plääh-ominaisuuteen vaikuttavan suuresti sen, että päivällä lenkille ei ehdi ja illalla on pimeää, enkä ole saanut ostettua otsalamppua. Nyt oikeasti T Ä Y T Y Y ryhdistäytyä ja hankkia se lamppu, niin paljon pidän juoksemisesta kuitenkin! Muuten pääsen lenkille seuraavan kerran keväällä.

Tänäänkään en saanut itseäni lenkille, joten kokeilin äsken KG-lehdessä ollutta 300 toiston jumppaa: punnerruksia, x-hyppyjä, kyykkyhyppyjä, saksihyppyjä, vatsarutistuksia ja vuorikiipeilijä-liikettä niin, että yhteensä tulee tehdyksi 300 toistoa. Kyllähän se tuntui, reisissä ainakin. Ja tuli hyvä fiilis, kun sai vähän hikoiltua.

Nyt tulee kuitenkin ihan pikkuinen tauko laihduttamiseen ja liikkumiseen. Opiskelijaelämä kutsuu, ja torstai-perjantain vietän bussissa-risteilyllä-bussissa, enkä aio rouskuttaa porkkanoita ja kivennäisvettä reissun ajan. Buffet on ohjelmassa, samoin jotain muutakin kivaa. Katsellaan sitten taas lauantaina uudella innolla.

Ruoasta

Uimahallissa sanoin kaverilleni, että olen kohta laihtunut 10kg. Eräs vieras nainen tarttui asiaan ja kysyi, että miten olet laihduttanut? Millä keinolla? Vastasin, että ei minulla sinäänsä ole mitään tiettyä keinoa käytössä. "Ahaa, oot vain syönyt vähemmän" oli vastaus.

Ei, en ole syönyt vähemmän. Ei, en noudata minkäänlaista dieettiä tai kuuria. Olen vain katsonut mitä suuhuni laitan ja liikkunut enemmän kuin ennen. Terveellinen ruokavalio, kuinka tylsältä laihdutuskeinolta se kuulostaakaan?

Kun tämän projektin aloitin, niin tiedostin heti alusta alkaen, että jos haluan onnistua, niin tämä projekti jatkuu koko loppuelämän. Ensin on saatava paino alas, ja sitten painoa on hallittava. Siispä laihdutukseen tarvitsisin keinon, jota pystyn noudattamaan loppuelämäni ajan. Pussikeitot eivät olisi vaihtoehto, eivätkä nuo mystiset rasvoja itseensä imevät kapselit, mistään lentoemäntä- tai kaalikeittodieeteistä puhumattakaan. Karppaamaan en myöskään alkanut, sillä tällä hetkellä en aina tee itse ruokiani, joten koin sen liian "vaikeaksi".

Pyrin syömään terveellisesti. Kasviksien ja hedelmien määrä on noussut reilusti. Hiilareiden määrä on ehkä hieman laskenut, niitäkin pyrin syömään terveellisesti, syön siis vain vähän riisiä ja pastaa, enkä oikeastaan ollenkaan vaaleaa leipää, pullaa tms. Syön myöskin rasvaa. Välttelen kaikenmaailman kevyt-juttuja, esimerkiksi rasvaton jugu ei mielestäni maistu millekään! Välttelen myös sokeroimattomia juttuja (jos ne siis sisältävät aspartaamia), mutta myöskään normijugut eivät enää maistu, ovat ihan liian sokeroituja.

Ehkä voidaan siis sanoa, että yritän syödä terveellisesti ja luonnollisesti? Ilman hillitöntä määrää lisäaineita, suurimmaksi osaksi suomalaista ja itsetehtyä ruokaa. Onko siis ihme, että edistystä tapahtuu verrattuna aiempaan, kun söin karkkia ja sipsiä, einespitsoja ja vaaleaa leipää?

Plussapalkintoja

Nyt vuorossa oli plussatulos. 97,2kg, eli +400g. Ei mikään ihme, sillä menkat alkoivat ja toivat mukanaan tutun turvotuksen. Onneksi koko viikonlopun ja alkuviikon lukemat olivat alempana, joten ei mitään syytä huolestua. Eiköhän paino lähde taas laskuun. Ja jos ei lähde, niin sitten tehdään jotain, että lähtee.

Olen jo hetken miettinyt miten palkitsisin itseni ensimmäisestä pudotetusta kympistä. Keskiviikkona asia selvisi. Illan ohjelmassa oli kahvakuula ja uiminen. Pakkasin siis kaksi jumppakassia, ja kahvakuulan jälkeen huomasin unohtaneeni uimatavarat kotiin. Tein siis ylimääräisen 20 kilometrin lenkin hakemaan niitä. Siinä ajellessa totesin, että seuraava palkintoni tulee olemaan urheilukassi. Joku sellainen, johon mahtuu paritkin sporttikamppeet ja joku, joka on kivan värinen. Ruutuja, raitoja, raikkaita värejä. Täytyypä katsella valikoimia ja valita joku kiva, mutta ei mitään ylihintaista. Miten te kuljetatte urheiluvaatteita ja varusteita?

Urheiluhullu

Tiedän innostuneeni liikkumisesta viime aikoina. Liikkumisesta saa energiaa, se rauhoittaa, se tuo hyvän fiiliksen. Ja lisäksi auttaa laihduttamaan. Vaan liika on aina liikaa. Vilkaisin tarkemmin tuota syksyn liikuntahaaste-listaani ja huomasin, että taidan pitää aivan liian vähän vapaapäiviä. Nyt takana on kahdeksan päivän liikuntaputki, sitä ennen yksi vapaapäivä ja 6 liikuntapäivää. Tänään olisi ollut vuorossa kuntonyrkkeily, mutta päätin jättää väliin. Oli muutenkin pitkä päivä ja aikainen herätys, joten väsymys oli hyvä "tekosyy". Pää nimittäin sanoi, että sinnehän mennään. Katsotaan nyt teenkö huomennakaan mitään. Jos opettelisin liikkumaan 3-4 päivää peräkkäin ja sitten aina vapaapäivä. Vähenisivät nämä hullut putket edes vähän. Lepo nimittäin on tärkeää.

Eilen torin laitaan kasvoi mandoliinipuu

Eilinen uimakoulukerta oli upea. Nyt kun hoksasin vetää henkeä suun kautta, edistys oli huimaa! Rintauinti sujuu jo hyvin, sain opettajalta kehujakin. :) Opettaja myös kuvasi uintia videolle, oli kiva nähdä miltä oma meno näyttää. Sen perusteella virheitäkin on helpompi korjata. Vapari on sitten hieman heikompi, jalat painuvat pohjaa kohti ja siinä hengittäminen on jotenkin haastavaa. Sain myös opettajalta kehuja, kun itse kerroin mitä teen väärin. :D Kyllä tästä kurssista on paljon hyötyä, taas tietää miten pitäisi tehdä ja huomaa itsekin omat virheensä, eikä vain uiskentele eteenpäin onnellisen tietämättömänä.

Lopuksi vielä sukellettiin. Ensimmäisellä yrityksellä pääsin n. 18 metriä, mutta koska fiilis oli, että luovutin kesken, niin päätin yrittää vielä uudestaan. Ja pääsin altaan päästä päähän, eli 25 metriä! En muista, että ikinä olisin noin pitkälle päässyt. :) Fiilis oli aika huikea, kun sai tuollaiseen onnistumiseen lopettaa muutenkin hyvin menneen kerran.

Tänään, marraskuun ensimmäisen päivän kunniaksi mittailin taas vähän mittanauhan kanssa. Ensin siis tämänpäiväiset lukemat ja suluissa muutos viime kuukauden lukemaan).

Vyötärö: 102cm (-2cm)
Lantio: 112cm (ei muutosta)
Reisi: 66cm/66cm (ei muutosta)
Pohje: 40/39 (ei muutosta)
Käsivarsi 34/33,5 (-1cm/-1,5cm)
Rintojen päältä: 110cm (-2cm)
Rintojen alta: 89cm (-1cm)

Osassa siis muutosta on tapahtunut ja osassa ei :)

Viikon viimeinen

Perjantaina koin uimakoulussa ahaa-elämyksen. Hengittää voi myös suun kautta. Tähän asti olen yrittänyt vetää henkeä nenän kautta, ja aina vetänyt vettä henkeen, eikä mistään ole tullut mitään. Ehkäpä se tästä.

Eilen olin jumppaamassa oikein ahkerasti. Keppijumppaa, kahvakuulaa ja venyttelyitä. Keppijumpassa huomasi, että ohjaaja ohjaa tuolla myös pumppia. Ja minulle heräsi pieni kiinnostus käydä joskus pumppia kokeilemassa. Onko kenelläkään kokemusta? Kahvakuulassa keskityttiin lähinnä "voimailuun", perusheilautuksia ei paljoa tehty. Kivaa oli silti, kuulan kanssa taitaa olla aina. Venyttelytkin tulivat tarpeeseen, oli kiva rauhoittua kahden tunnin aherruksen jälkeen. Ohjelmassa kyllä luki, että joogavenyttely, mutta en sieltä oikein joogaelementtejä löytänyt.

Tänään kävin pienellä hölkkälenkillä. Syystuuli melkein vei mennessään. Viikon ensimmäinen ja viimeinen juoksulenkki. Jos ensi viikolla ehtisi useammin, kun uintiakin on vain kaksi kertaa.

I have to tell you..

Sain haasteen tunnustaa kahdeksan asiaa itsestäni, kiitos  Mappe!

1. Käytän eriparisukkia, sillä inhoan sukkien parittamista pyykin jälkeen.
2. Lapsena söin kermaviiliä maksamakkaran kanssa (jos joku kertoisi minulle, mitä ihmettä päässäni on silloin liikkunut).
3. Luin lapsena äärettömän paljon, usein monia kirjoja päivässä.
4. Pelkään, että laihduttamisen seurauksena rinnoistani tulee rumat riipputissit.
5. Olen äärimmäisen herkkä, otan kommenteista itseeni vähän turhankin paljon.
6. Huolehdin asioista aivan liikaa, vaikka yritänkin kertoa itselleni, että ei kannata.
7. Olen maailman surkein peruuttaja. En osaa peruuttaa edes suoraan.
8.  Minulla on usein suuria vaikeuksia erottaa oikeaa ja vasenta.

Tämä täytyisi antaa kai kahdeksalle eteenpäin, mutta niin kovin moni teistä on jo tämän tehnyt! Joten Niina C.mon ja Tata, olkaapa hyvät!

Jättipotti

Nyt oli vaa'alla aamulla sellainen jättipotti, että taidan laittaa loton vetämään huomiseksi! Jos nimittäin lotossa on samanlainen menestys, niin minä bloggaan ensi viikolla Karibian risteilyltä. ;)

Vaakalukemat olivat 96,8kg eli pudotusta viime perjantaihin -1,3kg!!!!!! Olen aivan ihmeissäni! Toki paino on ollut koko viikon laskussuunnassa, mutta että tulos oli näin upea! Tässähän ollaan enää vajaan kilon päässä ensimmäisestä kymmenestä kilosta! Toki, pieni skeptinen minä pääni sisällä muistuttaa, että eiköhän tälläinen vauhti pian hidastu, mutta ei sen niin väliä. Hidastukoon jos hidastuu, saa kyllä minun puolestani olla hidastumatta.

Koukku, suora, koukku

Ajatus kuntonyrkkeilyn vaihtamisesta Johonkin Muuhun kasvaa. Kahvakuulapäivät ovat sellaisia, että jo aamulla miettii, kuinka kivaa on päästä kuulailemaan. Tänä aamuna oli vain sellainen hnnngh, kuntonyrkkeilyä......-ajatus, eikä se muuttunut miksikään koko päivänä. Hyvä että sain vaihdettua vaatteet ja lähdettyä (kahvakuulaan lähden vaikka puoli tuntia liian aikaisin), eikä tunnin alkua odotellessakaan ollut mitään jeejee säkkiä hakkamaan-oloa. Ja täytyy myös sanoa, että en tarkoituksella ajattele kuinka en touhusta tykkää, vaan yritän olla positiivinen. Se ei vain oikein onnistu. Tunnilla oli ihan kivaa, mutta ei sieltä oikein lähde väsyneenä, mutta silti energiaa puhkuen ja seuraavaa viikkoa odottaen. Matkalla itseasiassa mietin, että olo on samanlainen kuin viime vuonna perusjumpassa käydessä: mennään nyt kun on kerran maksettu. (enkä muuten sitten edes yleensä mennyt) Ja se ei ole oikein. Liikunnan pitäisi tuottaa iloa, hyvää mieltä ja energistä oloa. Ei ehkä ihan joka kerta, mutta edes suurimmaksi osaksi niin.

Lainasinkin kirjastosta erään kuntonyrkkeilykirjan, siinä oli ohjeita kotitreeniin. Jos joskus sitten kotona hakkaisi ilmaa (säkkiä kun ei ole) ja kokeilisi vaihtaa kuntonyrkkeilyn johonkin mikä ehkä innostaisi enemmän.



Kuten peruutusharjoituksiin. Pimeässä. Mutkaisella tiellä.

Minä lennän, polskin ja uin!

Huomenna varmasti tietää, että jotain on tullut tehtyä. Päivän liikuntaohjelmana oli kahvakuulailua ja uimakoulua. Olen viihtynyt uimakoulussa todella hyvin! Ensimmäisellä kerralla teemana oli selkäkrooli, sitähän harjoiteltiin, harjoiteltiin ja harjoiteltiin. Tänään aloitettiin 200 metrin selkäkroolailulla ja loppuaika (eli reilu tunti) käytettiin rintauintiin. Ensin potkuja altaan reunalla, sitten potkuja laudan kanssa, sitten potkuja ja hengitystä laudan kanssa ja lopulta ilman lautaa. Ja eihän siitä mitään tullut! Hätäilen liikaa, vedän vettä henkeen jne. Onneksi kuitenkin edistystä oli havaittavissa, etenin todella surkeasta surkeaksi. ;) Tarvitaan siis harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua ja lisää harjoittelua!

Välineurheiluksi menee tämäkin laji, eilen ostettiin uimalasit (onneksi ei uidessa tarvitse katsoa peiliin, saattaisin kuolla nauruun) ja nyt on suunnitteilla uimalakin hankkiminen. Seuraavaksi varmaan räpylät?

Sumuinen sunnuntai

Tänään tein sitten pitkän lenkin. Minulle pitkän lenkin. Ensin hölkkäilin 5 kilometriä (aikaan 39 minuuttia - sisältäen yhden kävelypätkääkin), sitten 1.6 kilometriä taktiikalla hölkkää 2 puhelintolpan väliä ja kävellen 1. Eli lenkin yhteispituus 6.6km, aikaa meni 52 minuuttia. :) Olen aika tyytyväinen, tuolla kävelyn ja hölkän vaihtelulla sai kivasti lisäpituutta lenkkiin ilman, että tarvitsi ajaa itseään aivan äärirajoille.

Sääkin oli mitä mainioin lenkkeilyyn, kauniin sumuinen sunnuntai. Oli hiljaista, lenkin aikana en tainnut nähdä muuta elävää eläinten lisäksi. Kuuntelin linnunlaulua, tuulen suhinaa, omia askeleitani ja hengitystäni.

Vaihtelu virkistää

Eilen kokeilin hölkkälenkillä intervalliharjoitusta. Eli alkulämmittelyjen jälkeen 1-3-5-5-3-1 minuutin spurtit, joiden välissä yhtä pitkä hitaan hölkän pätkä. Tälläistä kuulemma kutsutaan hienosti sanottuna pyramidiharjoitukseksi. :) Aikaa meni siis 36 minuuttia ja kilometrejä tuli n. 5. Pari minuutin-puolentoista kävelypätkää otin puolenvälin tietämillä. Ihan kivaa vaihtelua oli tämä tälläinen, tosin fiksuna ihmisenä en ollut hoksannut lenkistä tulevan näin pitkä - kilometreiltään siis. :D Saa nähdä millaisen lenkin huomenna teen.

Tänään pidin sisäliikuntapäivän.  2 x 6 minuutin kahvakuulasarja ja TV2:n Muokkaus-jumppa, joka sisälsi mm. kyykkyjä, punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä. Kahvakuulan kanssa keskityin katselemaan itseäni peilistä ja tekemään Oikein. Kyllä se siitä, peilistä huomasin katsovani hymyilevää naamaa aina kun tekniikka tuntui olevan kohdallaan!

Jännittää jo vähän, maanantaina alkaa seuraava tekniikkakurinpalautus, eli uimakoulu!

Oppia ikä kaikki

Vaa'an lukemat tänä aamuna: 98.1kg, eli -200g viime viikkoon. Alaspäin ollaan menossa. Vaikka tuo viikon pudotus on pienehkö, niin tuntuu silti hienolta. Kolminumeroiset lukemat ovat jääneet taakse ja ensimmäinen -10kg alkaa olla kohta lähellä. Sitä odotellessa.  Tuntuu hienolta, että olen onnistunut. Paino tippuu ja kunto kasvaa. Hitaasti ja pienin askelin.

Olen huomannut päässeeni yli nopeiden saavutuksien vaatimisesta. En ahdistu vaa'alla, kun lukema ei olekaan tippunut -1kg eilisestä. Tiedostan sen, että paino saa välillä olla vähän enemmän, heilahtelut kuuluvat elämään. Yleissuunta painolla kuitenkin on alaspäin, se on tärkeintä.

Olen oppinut itselleni toimivia painonhallintajuttuja. Herkut ovat sallittuja, eikä niitä silloin tee mieli. Kahvipöydässä ei tee mieli maistaa kaikkea, tai ottaa kolmatta kakunpalaa. Leipominen on vielä hieman vaikeaa, omia leipomuksia tulee napsittua hieman liikaa. Maistan ihan pienen palan vain tulee mieleen turhankin usein. Tarkoittaako tämä, että olen uskomattoman hyvä leipomaan? Kaupasta ostettu suklaalevy tai keksipaketti saavat levätä kaapissa ihan rauhassa, toisin kuin silloin, kun yritin vielä kieltää kaiken hyvän itseltäni. Päädyin aina syömään herkkuja kuin hukkuva, joka haukkoo happea pinnalle päästyään.

Minulle sopii laihdutustavoitteen pilkkominen pieniksi annoksiksi. Kun aloitin, minulla oli matkaa normaalipainon ylärajalle 34kg. Ajatus siitä, että olen viikossa laihtunut 0.3kg verrattuna ajatukseen 34kg:n tavoitteeseen tuntuisi minusta murskaavalta, ahdistuisin ja luovuttaisin. Tiedän sen. Mutta kun jaan matkan osatavoitteisiin, niin projekti tuntuu miellyttävämmältä, tavoitteet ovat sellaisia joihin pystyn. Saan onnistumisen kokemuksia. Ensimmäinen -5kg on jo saavutettu, kolminumeroisista luvuista on siirrytty kaksinumeroisiin, vaikeasta lihavuudesta merkittävään lihavuuteen.

Liikkumisessa kaipaan tavoitteita. En saa itseäni lenkille ihan vain huvikseni. En tee vatsalihasliikkeitä, koska ne on kivojajee! Kaipaan tavoitteita, sitä, että urheilemiselle on Syy. Minulla on Tavoite. Tosin puolimaraton-tavoitteenkin pilkon paloiksi, ensin tähtään 10km juoksuun.

Tämä projekti opettaa. Painonhallinnan, liikkumistottumuksien ja syömistottumuksien lisäksi asioita itsestäni. Opin tuntemaan itseni paremmin. Huomaan mikä minulle sopii, mikä ei. Osan asioista opin kantapään kautta, osa tulee luonnostaan. Sitä tämä kuitenkin on, oppimista.

Suklaaylläri

Koska joulusuklaat ovat saapuneet kauppoihin (ja vielä on lokakuu, argh!) ostin piparisuklaata. Muistin sen olevan omnomnomnononom. H Y V Ä Ä. Söin kaksi palaa. Taitoin vielä toiset kaksi palaa. Oli makeaa. Jäi pöydälle. Mitä tämä on? Minä, herkkuperseistä herkkupersein, pullahiirien kruunaamaton kuningatar en pidä suklaasta! En ainakaan niin paljoa, että tarvitsisi pelätä puolikkaan levyn katoavan kitaan alta aikayksikön.

Aamulenkki

Tänään kävin taas aamulenkillä. Viime aikoina olen huomannut, että on hieman hankalaa nukahtaa uudestaan sen jälkeen, kun olen vienyt hevoselle aamuheinät. Niinpä päätin käydä juoksemassa. Mutta eivät taida olla nuo aamuiset juoksulenkit minua varten. Sykkeet tuntuvat nousevan paljon korkeammalle kuin illalla/päivällä juostessa, ja varmaan pitäisi verrytellä tavallista pidempään. Nytkin kyllä yritin tehdä pidemmän alkulämmittelykävelyn, mutta ei tuntunut olevan apua. Jos jatkossa tekisin aamulla vain kävelylenkkejä.  Tänään tein tuollaisen 3km lenkin aika hitaalla vauhdilla. Kyllä se kuitenkin maisemien puolesta on kivaa käydä aamulla lenkillä, aurinko nousee, ilma on raikasta, linnut laulavat ja missään ei näy ketään.

Nyt sitten ostoksille. :)

Kahvakuulaseikkailut

Tänään tosiaan hain hieman jännitystä elämään ja vaihtelua rutiineihin suuntaamalla tavallisen kahvakuulatunnin sijaan Tervajoelle Outin pitämälle kahvakuulatekniikan peruskurssille.

Minähän en mitään navigaattoreita käytä, pikainen vilkaisu googlemapsiin ja eniron karttoihin ja eikun menoksi. Ylläripylläri, muutaman kerranhan sitä ajettiin harhaan. Loppuviimeksi löysin oikeaan paikkaan, mutta ovi oli hieman hukassa. Jännä homma, rinki rakennuksen ympäri niin löytyihän sekin. :D

Itse asiaan, kivaa oli. ISO kiitos Outille tälläisen järjestämisestä! Kun on ensin opetellut yksin kotona ja sitten käynyt isossa ryhmässä tunneilla, niin kylläpä vain sitä tekee asioita väärin, tai ainakin vähän sinne päin sen sijaan, että tekisi oikein. Käytiin läpi heilautusta, rinnallevetoa, vauhtipunnerrusta, työntöä ja tempausta. Tehtiin muutama sarja, saatiin hiki pintaan, naurettiin paljon. Ihan kaikki ei mennyt kaaliin ainakaan heti kerrasta, mutta ajatukset oikeasta tekniikasta muhivat pään sisällä. Nyt aionkin treenailla peilin edessä ja paljon. :) Saa nähdä millä lailla yöllä saa nukuttua, nytkin pitää hetken välein testailla vähän.

p.s. Huomisen shoppailureissun ostoslistalle kirjoitin juuri rannesuojat.

Kahvakuulaa ja zumbaa!

Nyt olisi luvassa bloggaajien oma kahvakuula+zumbapäivä Seinäjoella, lisätietoa Outin blogissa!

Kaikki mukaan, tiedossa on varmasti hauskaa!

Run, llama, run!

Tänään tömistin menemään kuin höyryveturi, vauhti toki oli kuin gasellilla. Juoksulenkki 5km, aikaa meni 36 minuuttia. Syke korkea, samoin mieliala. Oli ihanaa juosta raikkaassa syysillassa tähtien ilmestyessä taivaalle ja kuun kurkistaessa taivaanrannan takaa. Juoksin myös hieman lujempaa kuin yleensä, viimeksi 5 kilometriin taisi mennä 42 minuuttia. Loppu oli kyllä hieman tiukkaa, mutta loppuun asti päästiin.

Juostessa mietin myös omaa liikunnallisuuttani. Pohdinnan taustalla oli lähinnä se, että mietin mikä tuossa kuntonyrkkeilyssä mättää, kun se ei aiheuta samanlaista iloa kuin juoksemaan tai kahvakuulailemaan lähtö. Mietin, voisiko olla niin, että juoksussa ja kahvakuulassa minulla on tavoitteita - kuntonyrkkeilyssä ei? Haluan juosta sen puolimaratonin ja treenaan sitä varten, kahvakuulailussa haluan jaksaa pidempiä sarjoja ja kehittyä, saavuttaa parempaa lihaskuntoa. Mitä minä kuntonyrkkeilyssä tavoittelen - täydellistä tekniikkaa? Lisäksi häiritsee ohjaajien vaihtuvuus ja "ohjauksen puute", tuntuu, että tunnit ovat samanlaista säkin hakkaamista viikosta toiseen.

Olisiko vaihtelu paikallaan? Olen maksanut kuntonyrkkeilyn jouluun asti, jos vaihtaisin sen sitten pilatekseen kevään ajaksi? Haluan edelleen kokeilla eri lajeja ja löytää sen oman yhdistelmäni.  Pilates voisi tuoda myös hyvää vastapainoa juoksun ja kahvakuulan yhdistelmälle.  Pilates -harjoittelu kehittää voimaa, kestävyyttä, liikkuvuutta, kehonhallintaa sekä kehotietoisuutta. Näin sanotaan pilatesyhdistyksen nettisivuilla, kuulostaa ihan hyvältä vaihtelulta, vai mitä olette mieltä? :)

Millaisia lajiyhdistelmiä teillä muilla on?

Vaakavierailu

Perjantaiseen tapaan oli Virallisen Punnituksen aika, ja tänään vaa'alla oli oikein ukavia lukemia: 98.3kg. -0,4kg viime viikosta, voisi varmaan olla enemmänkin. Mutta kun viikonloppu meni takutessa syöpöttelyn ja flunssanalun kanssa, niin se siitä suuremmasta pudotuksesta sitten.

Eilinen kuntonyrkkeily aiheutti ajatuksia. Jotenkin lähteminen oli todella vaikeaa, mutta itse tekeminen mukavaa. Yritin sitten pohtia mikä sen lähtemisen vaikeuden aiheuttaa. Voisiko syynä olla se, että tuolla kurssilla on 4 vaihtuvaa vetäjää, jotka välillä eivät itsekään tiedä mitä edellisellä kerralla on tehty. Ja jokaisella on erilainen tyyli, toiselta saa kommenttia tekniikasta, toiselta ei. Toiset teettävät enemmän lihaskuntoa kuin toiset. Mutta yleisesti minua häiritsee se, että vaikka meitä on ryhmässä alle 10 henkeä ja säkkiä hakataan melkein tunti, niin eilenkin sain tasan kaksi kommenttia lyömisestäni leukaa vähän alas ja hetken päästä ota enemmän kroppaa mukaan. Minulle olisi tärkeää saada kommenttia lyönkö oikein, onko ranteen asento hyvä jne. Ja kun vielä olen hieman ujo kysymään, että teenkö oikein, niin hienoa! Mutta ehkäpä se tästä, kun kertoja on enemmän alla ja varmuus omasta tekemisestä lisääntyy.

Muistakaa heijastimet!

Syyshämärät tulevat äkkiä ja illat pimenevät nopeasti. Ostin tänään uuden heijastinliivin (edellinen katosi muuttotohinoissa) ja oli kyllä monta kertaa turvallisempi olo lenkillä. Vielä kun saisin hommattua sen otsalampun, niin näkisin mihin olen kulkemassa. :) Vastaan tuli parikin lenkkeilijää tummissa vaatteissa ilman heijastimia, ei niitä tuolla tummissa syysilloissa autostakaan huomaa. Kyllä heijastin vain on halpa henkivakutus täällä katuvalottomassa periferiassa. Itse olen ollut melko fanaattinen heijastimien kanssa varsinkin sen jälkeen, kun melkein ajoin autolla jalankulkijan yli. Katuvalottomalla alueella lenkkeilijää ei oikeasti huomannut O L L E N K A A N ennen kuin tämä oli aivan kohdalla. Onneksi ehdin väistää viime hetkellä. Jos tälläkin jalankulkijalla olisi ollut heijastin, ei olisi viime hetken väistöliikkeitä edes tarvittu.

Tein ihan peruslenkin, 3km hölkkää, lenkin kokonaismatka 4.2km ja aikaa meni 40minuuttia. Hölkkäilin ihan hiljakseen ja sykkeen noustessa turhan ylös kävelin reippaasti sellaisen 100metrin pätkän. Kyllä huomaa, että tässä on ollut taukoa juoksemisessa, nyt pitäisi saada tähän touhuun säännöllisyyttä taas, toivottavasti ei tule flunssa päälle eikä ja jalka pysyy kunnossa.

Havuja perkele!

Lipsuu, lipsuu. Viikonlopun ajan olen kärsinyt sellaisesta semialkavaflunssa-olosta. Oireisiin kuuluvat hieman humiseva pää, pikkuisen tukkoinen nenä ja semisti karhea kurkku. Kaikki nämä yhdessä aiheuttavat sen, että mitään hikiliikuntaa ei tee mieli suorittaa sairastumisen pelossa. Toisaalta sohvalla istuminen aiheuttaa lievää v*tutusta liikunnanpuutteessa. Toisaalta, sohvalla oli pakko istua, sillä opparia oli pakko saada kirjoitettua. T

Tämä sohvalla istuminen aiheutti myös pientä lipsumista ruokavaliossa. Eihän siihen kuole, jos syö pari sipsiä? Eihän? Pari lisää.. Ja muutama vielä. Ja perjantaina leivottuja muffinseja piti syödä yksi... Ja kaksi... Kolmaskin. Eikä se kahvin kanssa haittaa mitään, jos ottaa keksin tai kaksi. Hesevierailulla sentään olin T O D E L L A terveellisen ruokavalion kannalla ja testasin burgersalaatin. En muuten ikinä ole maistanut yhtä pahville maistuvaa pihviä kuin tuo. Peittyykö hampurilaispihvin mauttomuus hampurilaisessa majoneesiin ja muihin täytteisiin, en koskaan ole kiinnittänyt asiaan huomiota, mussuttanut vain menemään. Enpä tosin hetkeen ole Hesessä/mäkkärissä/tms vieraillutkaan.

Tänään sitten revin itseni liikkumattomuudesta ja vahdin herkkujen määrää. Ylen Jumppa-ohjelman balletone-jumppa oli sopivan "helppo" aloitus. Mutta kiva huomata oma edistyminen tässäkin, vatsalihaksia on alkanut löytyä, kun istumaannousutkin sujuvat repimättä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että huomasin tämän vanhoihin tapoihin luisumisen näinkin nopeasti. :)

Nyt tervehdytän itseäni lämpimällä juomalla, syksyn ensimmäiset glögit.

Mittailuja ja faktatietoa

Day 30 - 10 facts about you! And now, what are your stats? 

Tänään mittailin kaikki lukemat uudestaan ja totesin luottavani enemmän vaakaan kuin mittanauhaan, sen verran epäröintiä oli. Mittasinko viimeksi tästä, vai vähän ylempää? Joka tapauksessa, tässä tuloksia (suluissa muutos 1.9 tilanteeseen)

vyötärö: 104cm (-5cm!)
lantio: 112cm (-2cm)
reisi: 66/66 (-1cm)
pohje: 40/39 (-1,5cm)
käsivarsi: n. 35cm tämä on muuten jotenkin käsittämättömän vaikea mitata yksin
rintojen päältä/rintojen alta: 112cm/90cm (-3cm/-4cm)

Ihan mukavilta tulokset kuulostavat, mutta tosiaan en ole aivan varma olenko mitannut täysin samoista kohtaa, joten tuloksissa voi olla senkin takia heittoja.

Ja niin, vaa'an lukemat olivat aamulla 98,7kg. Kahden viikon takaiseen lukemaan -0,5kg.

10 faktaa:

1. Halusin pienenä ballerinaksi ja luin innoissani kaikki baletista kertovat kirjat, jotka löysin. Sittemmin tajusin olevani liian pitkä ja painava ballerinaksi. Edelleen haaveilen, josko joskus pääsisin kokeilemaan aikuisbalettia (vaikka olenkin jäykkä kuin rautakanki).
2. Minulla on oma hevonen. En ole aivan varma, onko se tässä blogissa koskaan tullut esille. :D Mutta tosiaan, oma ruunanrupsukka löytyy omasta pihasta.
3. Harrastan intohimoisesti neulomista - tällä hetkellä kesken on vauvan villapaita, 3 paria sukkia ja yksi huivi.
4. Rakastan viherkasveja, mutta en taida olla mikään luonnonlahjakkuus. Tosin nyt en ole hetkeen saanut yhtäkään kasvia hengiltä, joten toivoa siis on, ehkä.
5. Minun pitäisi tälläkin hetkellä kirjoittaa opinnäytetyötä, mutta ilmeisesti blogi on paljon jännempi.
6. Olen oppinut käymään vaa'alla päivittäin hermostumatta ja huolestumatta painon muutoksista, mitä sitten, jos tänään vaaka näyttää 200g enemmän kuin eilen, se kuuluu asiaan.
7. Olen useiden ihmisten mielestä rohkea, sillä uskallan tehdä asioita yksin, ilman kaveria. Itse olen omasta mielestäni ujo, ja teen asioita yksin (harrastukset yms) ihan vain siksi, kun en löydä samanhenkisiä kavereita.
8. Pelkään puhelimella soittamista vieraille ihmisille. Hoidan asiat mieluiten sähköpostilla tai tekstiviestillä, puhelin on jotenkin kammottava laite.
9. Olen hulluna kenkiin. Varsinkin korkokenkiin.
10. Isona minusta tulee maitotilan emäntä.
 

Veden alla huudan ääneen sen kaiken

Ilmoittauduin aikuisten uimakouluun - tekniikkaryhmään. :) Lapsena tuli koluttua melkein joka kesä jonkinmoisia alkeisuimakouluja, ja jokunen merkkikin tuli varmaan suoritettua - en enää muistakaan. Uimisesta olen aina tykännyt, se on rentouttavaa ja tehokasta yhtä aikaa. Olen vain tiedostanut useammankin ongelman - uin lähinnä rintaa pää pinnalla ja hengitystekniikkani on väärä, pelkään veden menemistä nenään. Silloin vähäinenkin tekniikka hajoaa välittömästi ja jään räpiköimään paikalleni.

Nyt toiveena onkin oppia oikea hengitystekniikka, ja oikea rintauinnin tekniikka sekä muita uintityylejä. Lisäksi haaveilen oppivani uintikäännöstekniikan. Hieman myös pelottaa, mahdetaanko tuolla hyppiä, pelkään mahalaskuja. :P

Tiedossa on siis kuukauden aikana 10krt (vuoroviikoin 2 tai 3krt) 1,5 tuntia uimakoulua, eikä hintakaan ole opiskelijalle paha - 40 euroa. Toivottavasti tästä saisi myös inspiraatiota jatkaa uimista jatkossakin, nyt on taas tullut uitua harvemmin, kun halli on kaukana. Mutta pitäähän sitä sitten pitää opittuja taitoja yllä. ;)

kauneus

Day 29 - Your definition of beauty.

Kauneus on katsojan silmässä. Mielestäni kauneutta ei voi määritellä ulkonäöllisesti. Ei sillä ole väliä onko laiha vai lihava, pitkä vai laiha, blondi vai brunette. Ei ole väliä onko hammasrivistö suorassa ja pyykkilautavatsa timminä. Riipputissit tai vararenkaat vyötäröllä - mitä sitten? Kauneus tulee sisältäpäin. Itsevarmuus on kauneutta. Oli ihminen minkä näköinen tahansa, jos hän on tyytyväinen itseensä ja kantaa kroppansa ylpeydellä, eivät ulkoiset ominaisuudet vaikuta. Silloin kun ihminen on onnellinen ja itsevarma, hän on kaunis ja säteilee kauneutta ympäristöönsä. 

Mahtava fiilis

Tänään ehdin pitkästä aikaa ajoissa kahvakuulatunnille. Autosta ei ollut akku tyhjänä, eikä rengaskaan räjähtänyt. Sain kaikessa rauhassa vaihtaa vaatteet, hakea jumppa-alustan, valita paikkani ja jopa odotella hetken. Otin tunnille mukaan eilen ostamani uuden 10kg kuulan ja hain varastosta sille kaveriksi 8kg kuulan.

Ai että, kun oli I H A N A A. 10kg:n kuulalla jaksoin sarjat paljon paremmin kuin viimeksi 12kg:n kuulalla. Yhden käden liikkeitä tein vuorotellen molemmilla, osa 10kg ja osa 8kg kuulilla. Vasta aivan viimeisellä minuutilla alkoi reisissä heilautuksia tehdessä tuntua, että saako jalkoja enää suoraksi. :D Fiilis oli ihan huippu, syke nousi ja hiki lensi, mutta ihan mahtava olo. Sanoinko jo, että oli ihan huippua? Kyllä se vain näköjään vaikuttaa paljon, että ei tarvitse juosta tunnille hiki hatussa ja huolissaan ehtimisestä. Vaikka ennen tuntia hieman huolehdinkin, että kuin kamalaa tästä tulee, kun menkat alkoivat päivällä, mutta eihän menkkoja enää muistanutkaan kun vauhtiin pääsi!

Niin tosiaan, muistinko mainita, että oli ihan mahtavaa?

Hölkästä juoksuksi

Olen lukenut netistä usealtakin keskustelupalstalta keskustelua siitä, että millaista vauhtia voi sanoa juoksuksi, mikä on vielä hölkkää? Itsekin olen "virallisia määritelmiä" etsinyt ja todennut, että ei niitä löydy. Toisen lähteen perusteella 7km/h on hölkkää, toisen mukaan ripeää kävelyä. Tänään päätinkin vähän testata itseäni, kun juoksukoulun ohjelmassa luki, että juokse rento ja rauhallinen 15 minuutin lenkki. Päätin unohtaa nuo rennon ja rauhallisen, ja pinkaista 15 minuuttia niin lujaa kuin vain jaksan.  Alunperin ajattelin yrittää 2,5 kilometriä, mutta luovuin ajatuksesta ja pinkaisin 2km. Aikaa kului 12:50, joten juoksin ehkä lujempaa kuin koskaan! Viimeiset parisataa metriä tekivät kyllä todella tiukkaa, mutta alkumatkasta hetken aikaa tunsin, että jalat rullaavat kevyesti ja kauniisti ilman minkäänlaista vaivanäköä. Oli kyllä hauska vauhtikokeilu, tuntuu, että tavallisesti hölkkäilen eteenpäin tasaisen varmasti sitä tasaisen samaa hölkkätahtia enkä vahingossakaan yritä juosta lujempaa.

Täytyy taas kehua sykemittaria. Tykkään hirmuisesti sen Virtual Partner-toiminnosta, johon syötetään juostava matka, ja joko haluttu loppuaika/vauhti. Juostessa mittari näyttää, ollaanko edellä tavoiteaikaa, tavoiteajassa vai jäljessä. Lisäksi tuohon voi ohjelmoida omia harjoituksia, esim. intervalleja, tykkään!



Day 28 - Do you want that “gap” between your legs? Why?
Haluanko, että reiteni ovat kaksi tulitikkua? Ei kiitos, haluan näyttää terveeltä.

Maanantai.

 Eilen hölkkäsin taas 5 kilometriä. Aikaa kului. 42 minuuttia. Oletettavasti siis rollaattorimummokin menee ohi, mutta olipa kiva kun sai taas pitkästä aikaa juoksua pitkän matkan, eikä jalka tänään vielä ainakaan osoita kiukuttelun merkkejä! Tänään sitten jumppasin taas Jumppa-ohjelman kanssa, saas nähdä kuinka kipeät vatsalihakset huomenna on.

Day 26 - What excites you most about reaching your ugw?
Minä olisin normaalipainoinen. Minun ei tarvitsisi kaupassa miettiä, että onko täällä isoja kokoja, riittävän isoja kokoja. Mutta kaikkein entien odotan sitä, että minä olen hyväkuntoinen ja onnellinen ihminen, tyytyväinen itseeni.
Day 27 - How do you deal with being around food?
Öö häh? Valmiisen pöytään tullessa katson mitä on tarjolla ja valikoin syömiseni sen perusteella - puoli lautasellista salaattia, sitten hieman perunaa/riisiä/pastaa ja lisukkeita. Viipale leipää ja lasi maitoa. Itse ruokaa laittaessa osaan laittaa itse terveellistä ruokaa, sellaista mitä haluan ja tarvitsen. Pahin ongelmani ruoan suhteen oh ehkä se, että jos edessä on kipollinen karkkia/keksiä tms, niin en aina osaa olla napostelematta.

Paluu arkeen

Hautajaiset olivat kauniit. Pienet ja kauniit. Lämminhenkiset. Naurettiinkin. Sellaiset, joista isä olisi pitänyt - luulisin. Isän hauta on kauniilla paikalla. Tuntuu vain niin lopulliselta puhua isän haudasta. Liian lopulliselta.

Eilen oli sattuneista syistä vapaapäivä liikunnastakaan. Tänäänkään en ole tehnyt mitään. En edes purkanut vaatekassia. Ehkä huomenna. Huomenna aion myös hölkätä uudestaan vitosen, toivottavasti on yhtä kaunis syyssää kuin tänään ja eilen. :)

Day 23 - Did the media play a role in your wanting to lose weight?
Ei voi toki kieltää. Medialla on niin suuri vaikutus, kun televisiossa, lehdissä, mainoksissa näkyy pelkästään XS-koon naisia, alkaa helposti toivoa, että olisi itsekin yhtä hoikka, pienireisinen, timmivatsainen ja valkohampainen. Onneksi olen kuullut asiasta nimeltä photoshop ja tiedän, että todellisuus ei ole aina sitä miltä näyttää. Niinpä todelliset syyt laihdutukselle ovat omassa päässä, eivät ulkopuolelta.

Day 24 - How do you feel about the terms pro-ana/pro-mia


Nämä ovat ehkä minulle hieman vieraammat termit, sillä oma laihdutukseni ja elämänmuutokseni on terveellä pohjalla, en ihastele kylkiluita, oksentamista, syömättä jättämistä tai loputtomia kuntopiirejä. Minua oikeastaan surettaa ja harmittaa ihmiset, joille nämä asiat ovat todellisuutta. Haluaisin, että hekin voisivat löytää terveen tavan hallita painoa. Hmm, kuulostipa uskonnolliselta.

Day 25 - Have you ever purged? If you have describe your first experience.
 Oksentanut laihtuakseni? En koskaan. Ei kuulu minun tapoihini laihduttaa.

Move your body.

Tänään ajattelin tehdä jotain normaalista poikkeavaa.  Herätyskello soi kuten normaalisti 7.55 (tosin teki hieman tiukkaa nousta ylös lämpimän peiton alta kun kuunteli sateen ropinaa kattoon), säätiedotuksen katsomisen jälkeen talliin,  Herra Hevoselle sadetakki päälle ja hirna pääsi ulkoilemaan. Normaalisti tässä vaiheessa laittaisin kahvin tippumaan, istahtaisin sohvalle ja selaisin blogimaailman päivityksiä. Mutta nytpä vaihdoinkin kumpparit juoksulenkkareihin ja painelin lenkille.

Hieman oli raskaan oloista ja sykkeetkin olivat korkealla - liekö syynä turhan lyhyt palautuminen eilisillan rankasta kahvakuulatunnista? Mutta fiilis oli hyvä, ja 24 minuutissa juoksin 3.2km. Vauhti ei siis edelleenkään päätä huimaa, mutta eteenpäin mennään.  Nyt pari juoksutonta päivää ja sunnuntaina on tarkoitus kokeilla millaisella vauhdilla saan 5 kilometriä juostua.

Ärtynyttä ähellystä

Ei ollut tänään minun päiväni. Lähdin kahvakuulatunnille, ja puolivälissä matkaa aloin miettiä, että Nyt Kuuluu Kummia Ääniä. Pysähdyin keskelle metsätaipaletta ja totesin, että toinen takarengas on riekaleina. Yritin sitten soittaa miehelle, että renkaan vaihtoon tarvittavat työkalut ovat (ne on tuossa piilotettu sillä tavalla, että jos ei tiedä missä ne ovat, niin ei niitä löydä, ja ohjekirjakin on saksaksi, niin ei paljon auta siitä katsoa), mutta miehellä ei ollut puhelin matkassa. Onneksi ystäväni sitten tuli hakemaan minut ja vei jumppapaikalle.

Ehdin saliin juuri kun ohjaaja aloitti. Kipitin äkkiä hakemaan kuulia, mutta eihän tuolla ollut yhtäkään 10kg kuulaa, joten valitsin sitten kaksikon 8kg ja 12kg. Etuheilautuksissa tuo 12kg tuntui ihan sopivalta, mutta yhden käden liikkeisiin 8kg oli sopivampi. Jos ostaisin oman 10kg kuulan ja kantaisin sitä mukana? Kesken tunnin sitten huomasin, että olin syönyt lämpimän ruoan turhan myöhään ja mahassahan se tuntui. Yritä siinä sitten kipeän mahan kanssa äheltää.  Kuitenkin, oli ihan mukavaa. Tehtiin paria uutta liikettä, kuten turkkilaista ylösnousua. Pääsin kyllä alas, mutta en enää takaisin ylös. Täytyy kokeilla kotona tuolla pienemmällä kuulalla.

Huomasin myös, että en pääse siihen hyvään ja rentoon fiilikseen, jos joudun tulemaan tunnille kiireellä. Pari kertaa olen juossut saliin viime hetkellä ja jotenkin se kiire jää päälle koko tunniksi. Osaisikohan sitä jotenkin rauhoittaa itsensä nopeasti? Tai sitten täytyy vain yrittää päästä aina ajoissa paikalle :D

Day 22 - What was your lowest weight? How and why did you gain?
Lukion loppuessa painoin 81kg, se on pienin "aikuisiän" paino. Lihominen siitä nykyisiin mittoihin tapahtui ns. huomaamatta, pikkuhiljaa. Opiskelijaelämä pikaruokineen ja kosteine illanviettoineen, stressi ja koulun kahvila toivat kiloja lisää.

Läski shoppailee

Day 21 - What are your clothing sizes?
Sattuipa osuva kysymys tälle päivää.. 


Läski nimittäin shoppaili tänään hautajaisvaatteita. Ei ollut hirveän hilpeää. Yleensä tykkään kierrellä kauppoja, mutta ensinnäkään tämän päivän kiertely ei ollut mikään hilpeä tyttöjen shoppailureissu. Toiseksi, inhoan tämän kauden muotivärejä (onneksi sain keskittyä mustiin vaatteisiin) ja kolmanneksi, mistä ihmeestä läski löytää sopivaa päälle puettavaa? Yleensä kiertelen H&M:n, Seppälän, Lindexin ja KappAhlin valikoimia. Vaateongelman luovat lähinnä nuo ah niin ihanan isot tissit. Esimerkiksi Lindexin normaalimalliston mekko kokoa 46 oli muuten hyvä, mutta tissit eivät mahtuneet sisään. Ostinkin Seppälän isojen tyttöjen mallistosta paidan kokoa 46/48. Housut löysin Zizzistä (tuo isokokoisten ihmisten vaatteisiin erikoistunut kauppa), ne ovat kokoa 46 myös (44 olisi voinut olla hyvä myös, mutta sitä ei ollut).

Yleisesti sanoisin, että vaatekokoni on yläosassa 44-48, ihan mitoituksesta riippuen. Alaosat ovat 44-46.

Tuon hautajaisvaate-etsinnän jälkeen päätin piristää itseäni urheilushoppailulla. Ensin Top-sportiin (huom. seinäjokelaiset, Torikeskuksen top-sportissa on loppuunmyynti, alennukset -20-70%), siellä oli jäljellä vain pieniä kokoja (siis minulle liian pieniä). Urheilulaukkuvalikoimastakaan en löytänyt mieleistäni, joten suuntasin Intersportiin. Sieltä löysin ihan näppärän juoksupukuyhdistelmän (takki + housut), puoleen hintaan (49,90). Valitettavasti isoin koko oli 44, ja se kinnasi perseestä ja tisseistä - ei minulle. Ärsytyksen ja masennuksen tunteet olivat melko lailla pinnassa tässä vaiheessa. Päätin katsastaa vielä Supersportin, enkä edes meinannut löytää juoksuvaatteita! Ystävällinen myyjä kuitenkin näytti ne minulle ja esitteli trikoita ja löysempiä housuja jne. Sitten tyttö kysyi, että mikä sinun kokosi on? Minulle iski jokin hetkellinen ahdistus, että ei täälläkään varmaan ole riittävän isoja, ja sanoin myyjälle, että etsin oman kokoni itse. Tyttö totesi, että asia selvä, tule kysymään, jos vielä tarvitset apua. Minulle tuli heti paha mieli, sanoinko liian töykeästi? Myyjä kuitenkin oli avulias ja ystävällinen. :/ Loppuviimeksi löysin kuin löysinkin sopivat löysemmät juoksuhousut. Ne olivat kokoa XXL. ;) XL sopi myös, mutta kun kokeilin venytellä, se kiristi pikkuisen, ja ajattelin, että isompaan kokoon mahtuu talvella paremmin pitkiä kalsareita alle.

Haastetta

Day 19 - When is the last time you ate fast food?
Lasketaanko kebabsalaatti Kotipizzasta? Siitä on hieman yli viikko. Jos ei lasketa, niin siitä on niin kauan etten muista.
Day 20 - Favorite diet?
Hmm, tarkoitetaanko tällä näitä erilaisia lentoemäntä-, kaalisoppadieettejä jne? Emmä sellasia harrasta.

We might not get tomorrow.

Tänään jumppasin. Odottaessani Naapurini Totoro-elokuvaa, hoksasin sitä ennen tulevan kakkosen Jumppa-ohjelman, tänään ohjelmassa oli vyötäröjumppa 2. Laitoin sen sitten boksille tallentumaan ja jumppasin illalla. Ihan tehokas puolen tunnin jumppa kyllä, hiki tuli ja lihaksissa tuntui, lisäksi oli kivoja uusia liikkeitä itselle. Voisin tehdä toistekin. Täytyy jatkossakin muistaa tallentaa noita, tulevat keskellä päivää vähän kehnoon aikaan. Ohjelman kotisivuilta löytyy tiedot syksyn jumpista ja lähetysajoista. Kaipaisin noihin jaksotietoihin myös tietoa tarvikkeista, olisi kiva tietää etukäteen tarvitseeko käsipainoja/jumppapalloa/kahvakuulaa/kuminauhaa jne.

Jumppapallosta tulikin mieleen. Ajattelin tänään täyttää jo hetki sitten ostamani Karhun jumppapallon. Vaan mitä mitä, pakkauksessa ei ollut ollenkaan tulppaa! Ja tietysti olen jo heittänyt kuitinkin menemään. Mitähän tuosta littanasta pallosta nyt tekisi? Onko kenellekään ideaa voisiko siihen kehittää jonkun vaihtoehtoisen tulpan?

Haaste ajantasalle

Day 11 - Your favorite thinspo blog and why!
En pysty sanomaan yhtä yksittäistä. Ja ehkä minia thinspon sijasta innostaa enemmän fitspo. Teidän jokaisen edistyminen innostaa minuakin jatkamaan.
Day 12 - What do you normally eat?
Normaalia kotiruokaa, hedelmiä, kasviksia, pähkinöitä. Pyrin välttämään nopeita hiilareita, vaaleita jauhoja, riisiä, pastaa jne. Mutta en noudata mitään ruokavaliota, korkeintaan voisi ehkä sanoa, että syön semi-hiilaritietoisesti.
Day 13 - Are you losing weight in a healthy or unhealthy way?
Terveellä tavalla.
Day 14 - What’s your UGW? When you expect to reach it?
Emmietiiä. Olisin normaalipainoinen painaessani 72 kiloa. Eli ehkä haaveena on päästä 70 kilon tietämille. Kiloklubi väittää, että tuo tavoite olisi vuodessa saavutettavissa.
Day 15 - Are you vegan or vegetarian? If so, has this helped you lose weight? If not, would you ever consider turning vegan or vegetarian?
En ole kasvissyöjä enkä vegaani. Mielestäni on eettisempää syödä Suomessa tuotettua lihaa kuin maailman toiselta puolelta rahdattua soijaa tai superfoodeja. Ei sillä, ei lihantuotanto Suomessakaan aina ole eettistä, eikä superfoodeissakaan mitään vikaa ole, mielestäni on vain typerää rahdata kaikenmoisia hienoja ruokia jostain Indokiinasta, kun Suomen metsät ovat täynnä omia superfoodeja. Jos jonkinmoista ruokavaliota ehkä pyrkisin noudattamaan, olisi se ehkä Suomi-ruokavalio. Pyrin siis syömään suomalaista aina kun mahdollista. Terveisiä vain tuossa sohvapöydän kulhossa makoileville luumuille, kiweille ja päärynöille..
Day 16 - When did you first decide to lose weight?
Ensimmäisen kerran ehkä kun olin 18. Siihen asti en ehkä yrittänyt tehdä painolleni mitään muuta kuin peittää sen isoilla vaatteilla. Sen jälkeen takana onkin jos jonkinmoista laihdutusyritystä, osassa olen laihtunut, osassa lihonut. Tämänkertainen (toivottavasti myös viimeinen) yritys alkoi kun huomasin kesällä kuntoni heikentyneen (vesiämpärien kuljettaminen kottikärryillä 300 metrin päähän sai minut hengästymään), vaatteideni pienentyneen ja vaa'an lukemien kivunneen aivan liian korkealle. Päätin, että asialle on pakko tehdä jotain NYT eikä huomenna.
Day 17 - Do you have an eating disorder?
Ei.
Day 18 - What food is your weakness?
Suklaa. Omnomnom. Suklaata. Levynä, patukkana, suklaakekseinä, suklaamuffinseina, suklaavanukkaana. Suklaaata. Lisää suklaata.

Onko isi taivaassa niinku puhuttiin?

Mä en tiedä kuinka osaisin itseäni ilmaista. Mä en aio lopettaa tätä mun projektiani nyt. Koska mä tiedän, että isä tykkäis, kun ei anneta periksi. Mutta mä nyt en kiinnitä niin paljoa huomiota siihen, että syönkö pullaa vai en, mussutanko suklaata suruuni vai miksi. Keskityn liikkumiseen. Siitä saa energiaa, siitä saa muuta ajateltavaa. Ja kun juoksee sateessa, kukaan ei huomaa, että itkee. Tuntuu, että sisällä istuessa en saa mitään tehtyä, istun vain koneella selaamassa päämäärättömästi blogeja/foorumeita, ymmärtämättä kuitenkaan mitään. Ja vaikka olo olisi voimaton, saan ulos liikkumaan lähdöstä energiaa. Sen jälkeen jaksaa taas. Kiitos vain miehelle, joka käski minun lähteä kuntonyrkkeilyyn, kun sähän tykkäsit siitä, sä sanoit, että se on kivaa, mee vaan. Sain tunnin verran olla ajattelematta. Tänään tein 20min juoksulenkin (kävelyineen yhteensä 35min) sateessa.

Ai niin. Aamulla painoin 99.4kg. Se on kai vähän enemmän kuin viikko sitten.

Sielu on surusta suunniltaan.

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.

Mulla on nyt vähän muut asiat mielessä kuin laihdutus.

On Isän neuvot loppuneet, hän hiljaa nukkui pois. Näin emme olis tahtoneet, on meiltä paljon pois.

Ihmeellisiä lukemia

Tänään oli vaa'alla sellaiset lukemat, että en oikein tiedä uskoisinko. 99.1kg. Viikko sittenhän lukemat olivat 100.5kg, joten pudotusta olisi tullut 1.4kg viikossa! Viime viikolla kylläkin painoa nostivat menkkaturvotukset, joista ilmeisesti nyt on päästy eroon. Mutta keskiviikkona paino oli vielä 99.7kg, joten -600g parissa päivässäkin olisi aika paljon. O.o No, nautitaan lukemasta, jos se siitä nousee pikkuisen niin sitten nousee. Pääasia on, että kolminumeroiset lukemat pysyvät kaukana.

Kirjailin painoa myös kiloklubiin tänään, ja harmittaa kyllä seurata painokäyrää siellä. Tammikuussa -09 olen painanut vielä 82kg, seuraavat merkinnät ovat helmikuulta -10, jolloin painoa oli 93kg. Ilmeisesti vuoden 2010 paino pysyi aikalailla samoissa lukemissa, sillä -11 tammikuussa painoin 96kg. Stressaavan talven ja kevään seurauksena lihoinkin sitten puolessa vuodessa 10kg ja kesäkuun 22. päivä painoa oli 106kg :o Nyt aletaan onneksi pikkuhiljaa lähestyä noita tammikuun lukemia, ja siitä sitten mennään alaspäin niin paljon kuin vain päästään! Normaalipainon yläraja, 72kg tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta, melkeinpä mahdottomalta. Miten minä voisin olla niiiin hoikka?? Ensin siis tavoitellaan noita aikaisempia lukemia, 96-93-82. Kiloklubiin olen joskus merkinnyt tavoitteekseni 70 kiloa, tällä hetkellä se on "saavutettavissa 49 viikossa". Voisinko minä muka olla vuoden päästä normaalipainoinen? Tuntuu aika utopistiselta ajatukselta, mutta aina voidaan yrittää!

Day 10 - What was the hardest thing you gave up during this “weight loss.”
Tämä on itse asiassa aika vaikea kysymys, sillä en koe luopuneeni mistään, sillä en noudata minkäänlaista totaalikieltäytymistä? Vaikeinta on ehkä ollut (ja on edelleenkin) opettaa itseni pois napostelusta. Minulla on ollut paha tapa napata suuhuni aina jotakin, vaikka ei niin nälkä olisikaan. Tällä hetkellä pidän pöydällä aina kulhollista hedelmiä - ne ovat luvallisia naposteltavia. Suklaata ja muita herkkuja minulla ei edes ole ikävä, sillä olen antanut itselleni luvan syödä niitä, aina joskus ja pikkuisen kerrallaan. Eilisellä kauppareissulla bongasin kaupasta Frezzan Black toffee-kahvin, ja ajattelin ottaa sen torstai-illan pikkuherkuksi. Lopputulos oli se, että jäi juomatta. Maku oli äklömakoa, eikä todellakaan mikään "palkintoherkku". Päädyin napostelemaan nektariinin.

Vasen suora ja oikea koukku

Kuntonyrkkeily oli hauskaa. :) Ajomatkalla iski pieni pakokauhu, mähän olen menossa sinne YKSIN, kaikki muut on varmaan pareittain! Mutta enpäs sitten ollutkaan ainoa, muutama muukin oli tullut Ihan Yksin.  Alkulämmittelyjen jälkeen harjoiteltiin nyrkkeilyn perusasentoa ja -lyöntejä, lyöntejä sitten harjoiteltiin pareittain, ja välillä lyötiin sarjoja säkkiin. Lopuksi vielä pikkuisen vatsa- ja selkälihasliikkeitä ja pikaiset venyttelyt. Vaikka nuo tuntien "pakolliset" lihaskunto-osuudet tuntuvat joskus hieman turhilta, kun liikkeitä tehdään muutamaa erilaista muutama toisto, niin niistä saa kuitenkin ideaa omaan harjoitteluun. Tuollakin tehtiin vatsalihasliikkeenä lankkua, kolmena erilaisena variaationa: ensin peruslankku, sitten otettiin jaloilla vuorotellen askel oikealle ja vasemmalle, ja lopuksi ojennettiin vuorotellen kumpaakin kättä eteenpäin. Tunti meni nopeasti ja hiki tuli, vaikka eihän me muuta tehty kuin lyöty säkkiä. 

Day 09 - Did people ever make comments about your weight in a negative way?
Suurimmaksi osaksi ihmiset ovat olleet ystävällisiä. Pari tapausta tosin on jäänyt mieleen - ollessani 13, "kaverini" suositteli minulle rintojen pienennysleikkausta, koska "sulla on niin läskit tissit". Yläasteen luokkaretkellä taas olimme Raxissa syömässä, viereeseen pöytään ilmestyi poikalauma, joista yksi katsoi minua ja ilmoitti kovaan ääneen "tuo raitapaita on kyllä käyny Raxissa ennenkin!".  Nyt aikuisemmalla iällä ihmiset ovat olleet kommenteissaan ystävällisempiä, mitä nyt aina joskus olen saanut kuulla maanjäristyksen johtuneen juoksulenkistäni tms..

Sadepäivän iloja

Day 07 - Do your parents know you’re trying to lose weight? Do they care?
Itse asiassa, jos tarkkoja ollaan, niin en tiedä! :D Aina joskus olen puhelimessa muistanut mainita, että aijjuuu, laihdutan taas, mutta en muista olenko tästä uusimmasta projektista kertonut. Mutta aina silloin kun ovat tienneet asiasta, niin kannustus on ollut mukavaa. :) Mieskin tietää projektista, ja aina joskus lupautuu personal trainerikseni. Hänen pt-hommansa siis tarkoittaa sitä, että minun kahvakuulaillessani hän huutelee, että muista hengittää!
 
Day 08 - Your workout routine.
Mun liikuntani koostuvat oikeastaan kahvakuulailusta, lenkkeilystä (kävely + hölkkä) sekä huomenna alkavasta kuntonyrkkeilystä. Kuntonyrkkeilyä on sitten kerran viikossa, samoin ohjattuja kahvakuulatunteja. Kotona pyrin kuulailemaan 2krt viikossa, jolloin kokonaisuudessaan kahvakuulailua olisi n. 3krt viikossa. Lenkillä käyn Porin juoksukoulun ohjelman mukaisesti, lenkkejä 4-6 viikossa.

Tänään huomasin Forerunnerini ainoan huonon puolen. Sen kalorinkulutuksen mittaus on ilmeisesti jotenkin yhteydessä GPS:iin, joten kun sisätiloissa GPS on pois päältä, se ei mittaa kalorinkulutustakaan. Mutta eipä se minua haittaa, kun en kaloreita laske muutenkaan. Minulle tärkeämpää on sykkeen seuraaminen. :)

Tein taas koko kahvakuulatunnin 8kg kuulalla ja mukavasti sujui. Täytyy varmaan ensi kerralla ottaa sen kaveriksi 10kg kuula ja kokeilla miltä tuntuu.. Kuinka nopeasti muut kahvakuulailijat olette vaihtaneet kuulaa seuraavaan?

Jumppajumppapumppi

Day 6 - do you binge? If so, explain why you think you do.
Tähän kysymykseen vastaus on ei. En ahmi. En ainakaan koe ahmimiseksi sitä, että satunnaisesti mussutan jopa muutaman keksin. Joskus aiemmin ahmin kyllä. Nekin olivat lähinnä tilanteita, joissa väsyneenä ja nälkäisenä menin töiden jälkeen kauppaan etsimään jotain syötävää - mukaan tarttui Grandiosan pitsaa, karkkipussia, jätskiä ja sipsiä. Sitten ilta kuluikin television ääressä mussuttaen. Nykyään en tuota harrasta. Ahmimisen sijaan minulla ongelmana on ehkä napostelu, josta siitäkin yritän parhaani mukaan päästä eroon, ja aika hyvin olen onnistunutkin.

Tähän loppuun vielä illan piristys ehkä parhaalta tietämältäni stand-up koomikolta. Tästä pätkästä ehkä hieman jopa tunnistin itseäni. ;) Jumppajumppajumppajumppa. Varsinkin tuosta spinningosion hikoilusta. ;)

Taasko maanantai ja sataa samaa rataa

Koko päivän on satanut taivaalta vettä, mutta se ei ole mua häirinnyt. Sykemittari nimittäin kotiutui tänään ja pitihän sitä päästä heti testaamaan. Ensin jo hermostuin kun paketista paljastui ainoastaan englantilaisella pistokkeella varustettu laturi, mutta ohjekirja kertoi, että mittarin voi ladata myös tietokoneen avulla, joten ei mitään hätää!

Garmin Forerunner 305 osoittautui oikeinkin helppokäyttöiseksi. Ei muuta kuin sykevyö paikoilleen, mittari ranteeseen ja ulkoilmaan. Nappia painamalla mittari päälle ja hetken odottelun (n. minuutti-puolitoista) mittari löysi satelliitit ja ei muuta kuin lenkille. :)

Palasin Porin juoksukoulussa muutaman viikon taaksepäin ja aloitin viikosta 5. Juokse 7 1/2 minuuttia, käänny ja juokse 7 1/2 minuuttia. Tehostin tätä teknistä urheilua Gymbossin intervalliajastimella. Tähän asti olen katsonut aikoja puhelimella, mikä on ollut hieman hankalaa. Tuohon ajastimeen saa ajastaa 1 tai 2 hälytystä, jotka toistuvat niin monta kertaa kuin haluaa. Ei siis tarvitse enää vahtia puhelinta, se kun laittoi ajanoton/ajastuksen pois päältä heti kun tuli tekstiviesti tai joku soitti. :S

Juokseminen tuntui t o d e l l a hyvältä. Ei minkäänlaista kipua jalassa ja meno oli rentoa. Ihanaa! Sykemittarin kierros-toiminnolla sain myös jaoteltua lenkin neljään eri osaan: alkukävely - ensimmäinen 7,5min - toinen 7,5min - loppukävely. Mittari siis mittasi koko lenkille sykkeet, kalorinkulutukset, matkat ja nopeudet sekä lisäksi kaikki nämä jokaiselle "kierrokselle" erikseen. Säästän teidät turhan yksityiskohtaisilta nippelitiedoilta, mutta kerrottakoon, että 32 minuutissa etenin 3,65kilometriä, josta 1,9 juosten. :)

Sulje sun silmät

Day 05 - Why do you really want to lose this weight? Are you doing it for you?
Valehtelisin, jos väittäisin että yhtenä syynä ei ole ulkonäkö. Minä yksinkertaisesti en ole tyytyväinen maharöllykkääni, selkäläskeihini, pyöreään naamaani jne. Vaatekaupassa sai etsiä aina vain isompia vaatteita. Mutta ulkonäkö ei ole se tärkein - tai ainakaan ainoa syy. Olen nähnyt kuinka aikuisiällä ylipainosta kärsivät ihmiset saavat vaivoikseen diabetesta, uniapneaa, nivelvaivoja, sydän- ja verisuonitauteja jne. Huomasin myös itsekin, kuinka ylipaino häiritsee jokapäiväistä elämää. Kuntoni ei ollut ennallaan, hengästyin jo pienestä.


Mutta kyllä, minä teen tämän itseni vuokse. Painonpudotuksen taustalla ei ole ympäristön paine, miehen vaatimukset tai mikään muukaan. Kyllä, media antaa ymmärtää laihuuden olevan kaunista ja ihailtavaa, mutta ei se ole syynä elämänmuutokselleni. Minä HALUAN olla terve, hyväkuntoinen ja ennen kaikkea tyytyväinen omaan itseeni.

Arvontaa ja pohdintaa

Niinalla on arvonta tulossa, osallistukaa kaikki! Itsekin olen suunnitellut oman arvonnan pitämistä, mutta siitä lisää sitten enemmän kun asia on ajankohtainen. ;)

Day 04 - Your greatest fears about weight loss.Ehkä eniten pelkään sitä, että en onnistu. Että laihdun vähän, ja sitten kilot palaavat korkojen kera takaisin. Niin moni laihdutusyritys on kaatunut siihen, että olen laihtuntut hieman (n. 5-10kg), sitten olen joko kyllästynyt, kokenut onnistuneeni tai unohtanut laihduttamisen, palannut vanhoihin tottumuksiin ja lihonut takaisin. Juuri nyt, kun takana -6kg, olen itselleni vaikeassa vaiheessa. Haluan näyttää itselleni, että onnistun, että pystyn laihtumaan vielä lisää, ja että koko touhu ei ole ollut turhaa. 

Pelkään myös sitä, että onnistun tässä projektissa. Että laihdun, olen hoikka ja tuudittaudun siihen. Siis se, että hoen itselleni onnistuneeni, vaikka lihoisin takaisin. Kun abikeväänä laihdutin n. 10kg, en vielä +15kg tilanteessakaan suostunut ymmärtämään lihoneeni.

Virkistävä sade

Tein äsken kävelylenkin sateessa. En kaatosateessa, vaan kevyessä tihkusateessa. Ihailin sateenkaarta ja pilvien takaa pilkistävää aurinkoa, testasin jalkaani ja huomasin ettei se sanonut juoksuaskelista yhtään mitään! Sateenkaari muisutti minua siitä, että asiat ratkeavat: menkkaturvotus katoaa kyllä, toivottavasti sykemittarini kohtalo selviää ja se löytää tiensä perille, ja jalkakin paranee - pääsen jatkamaan juoksuharjoittelua.

Pohdin sitten, että mistä minä juoksuharjoittelua jatkan? Miten paljon kunto tippuu kolmessa viikossa? Ennen taukoa olin ehtinyt 8. viikolle, tuntuisi jotenkin hurjalta kolmen viikon tauon jälkeen juosta samantien yli 5km lenkkejä.. Pitäisikö hypätä pari viikkoa taaksepäin? Jos vaikka aloittaisin viikon 6 alusta, jolloin aloittaminen olisi hieman helpompaa. En kuitenkaan aio enkä halua aloittaa ihan alusta uudestaan.

Sitten haasteen kolmas päivä..
Day 03 - A picture of your thinspiration. What features do you like about this person?

 

Kuva: täältä

Sara Ramirez on mielestäni todella kaunis nainen ja ihailen hänen kauneuttaan suuresti. Hän ei ehkä ole "perinteinen" thinspiration, hän ei ole tikkulaiha, kylkiluitaan esittelevä malli. Hän on Kaunis, muodokas, terveen näköinen nainen. Sellainen minäkin haluan olla.  

Oravan ainoa käpy on pahasti jäässä.

Aamulla vaaka näytti lukemia 100.5kg. Eli menkkaturvotuksia olis ihan mukavasti.

Suurempi v*tutuksen aihe on, että mun Englannista tilaamani sykemittari on ilmeisesti hukattu jonnekin. Kuriirifirman lähetysseurannassa statuksena lukee "delivered", mutta minä en sitä ole saanut eikä täällä kukaan ole käynyt pakettia tuomassa. Lähetin kiukkuisen sähköpostin (kun en puhelinnumeroa löytänyt) ja vastauksena oli, että he kyselevät alihankkijalta, mitä tilaukselleni on tapahtunut.

Kyllä tuntuu.

Day 2 - How tall are you? Do you like your height?
 Pituutta on 170cm, olen aika tavalla tyytyväinen. En ole "liian pitkä enkä liian lyhyt". Paitsi tietysti liian lyhyt kiloihini nähden. ;)

Eilen alkoivat ohjatut kahvakuulatunnit, ja tykkäsin kyllä. Ei tehty mitään ihmeellisiä sarjoja, suurin osa mukanaolijoista oli ensikertalaisia. Ensin tehtiin kahden käden heilautusta, siitä erilaisia variaatioita ja muutamaa muuta liikettä. Lopuksi n. 5-10 minuutin osuus vatsalihasliikkeitä kuulan kanssa. Onnistuin tulemaan paikalle juuri alkamisaikaan, joten vapaana ei ollut enää kuin 8kg:n kuulia. Oma kuulanihan on 6kg, joten hieman jännitti jaksanko tehdä kaiken isommalla kuulalla. Hyvin jaksoin, joten taitaa käydä niin että pitää lähteä shoppailemaan kotitreeniinkin isompaa kuulaa. :) Tänään kyllä kropassa tuntuu, että on kuulailtu. Illalla voisikin olla ohjelmassa leppoisa kävelylenkki ja venyttelyt.

p.S. huominen "virallinen" punnitus hieman jänskättää, koko viikko on plussailtu menkkaturvotuksen kanssa, joten ei taida tulla uusia ihania kaksinumeroisia lukemia.

Meme

 niina c. mon aloitti kivan haasteen, jonka päätin ryövätä itselleni. Saas nähdä muistanko tätä joka päivä, mutta yritän ainakin.

Day 01 - Your stats

Age – 22
Height – 170 cm
Weight - 99.9 kg
Waist – 109 cm
Hips – 114 cm
Tights - 67 cm
Shirt/dress size – 44/46 tai XL (jossain malleissa myös L)
Pants size - 46/48
Highest recorded weight -  106 kg
Goal weight – Ei mulla sinäänsä ole, niin alas mennään kuin päästään, pikkuhiljaa ja järkevästi. Toiveissa on saada BMI alle 25:n.

Day 02 - How tall are you? Do you like your height?
Day 03 - A picture of your thinspiration. What features do you like about this person?
Day 04 - Your greatest fears about weight loss.
Day 05 - Why do you really want to lose this weight? Are you doing it for you?
Day 06 - Do you binge? If so, explain why you think you do.
Day 07 - Do your parents know you’re trying to lose weight? Do they care?
Day 08 - Your workout routine.
Day 09 - Did people ever make comments about your weight in a negative way?
Day 10 - What was the hardest thing you gave up during this “weight loss.”
Day 11 - Your favorite thinspo blog and why!
Day 12 - What do you normally eat?
Day 13 - Are you losing weight in a healthy or unhealthy way?
Day 14 - What’s your UGW? When you expect to reach it?
Day 15 - Are you vegan or vegetarian? If so, has this helped you lose weight? If not, would you ever consider turning vegan or vegetarian?
Day 16 - When did you first decide to lose weight?
Day 17 - Do you have an eating disorder?
Day 18 - What food is your weakness?
Day 19 - When is the last time you ate fast food?
Day 20 - Favorite diet?
Day 21 - What are your clothing sizes?
Day 22 - What was your lowest weight? How and why did you gain?
Day 23 - Did the media play a role in your wanting to lose weight?
Day 24 - How do you feel about the terms pro-ana/pro-mia
Day 25 - Have you ever purged? If you have describe your first experience.
Day 26 - What excites you most about reaching your ugw?
Day 27 - How do you deal with being around food?
Day 28 - Do you want that “gap” between your legs? Why?
Day 29 - Your definition of beauty.
Day 30 - 10 facts about you! And now, what are your stats?

Kotitekoinen kuntosali

Kuva: http://www.superstock.co.uk/stock-photos-images/1597-2135

 

Tänään ei tarvitse mennä lenkille, eikä heilautella kahvakuulaa (vaikka mieli tekisi, intervalliajastin saapui eilen). Illan ohjelmassa taitaa olla ainoastaan perusteellinen venyttelytuokio. Myöskään opinnäytetyö ei päässyt tänään eteenpäin, autossa istuminen ja kirjastossa seikkailu vaihtuivat raikkaaseen ulkoilmaan.

 

Mies ilmoitti aamulla, että tänään on paalinajopäivä. Iso pellollinen pieniä olkipaaleja odotti pääsyään sateensuojaan katon alle. Minä sain sen mukavimman osan heti traktorilla ajon jälkeen, olin kärryssä asettelemassa paaleja järjestykseen, kun miehet nakkelivat niitä lavalle. Saattaa kuulostaa helpolta ja mukavalta, mutta ei se sitä aina ole. Suurin osa paaleista oli isoja ja raskaita. Tokihan alimmat kerrokset menevät helposti ja mukavasti, mutta sitten kun paalien määrä kasvaa...  Uskomattoman hyvää jalkalihastreeniä saa, kun kiipeää paalikerroksia ylöspäin asettelemaan viimeisiä paaleja. Käsilihaksetkin kasvavat kun kanniskelee raskaita paaleja. Samalla saa myös mukavat rakot käsiin, hien pintaan ja sykkeen kohoamaan. Olisipa ollut mukavaa, jos olisi ollut sykemittari tuossa mukana!

Huippuhetkiä ja palkintopohdintaa

Tänä aamuna vaaka näytti tähän asti kauneimpia lukemia. 99.9kg. Toivottavasti pysyvästi alle 100kg! Heti en edes uskonut koko lukemaa, vaan aamupunnituksia tuli normaalin yhden sijaan kolme! Ja joka kerta lukemat pysähtyivät tuohon samaan lukemaan, ihanaa!

Nyt en vain oikein tiedä, laittaisinko 100kg:n alituspalkintoni tilaukseen nyt, vai odottaisinko pari päivää, että pysyyhän lukema alle sadassa? Aiemminhan päätin, että kun paino tippuu alle sadan, niin palkitsen itseni sykemittarilla. Tuon päätöksen jälkeen olen vertaillut ja pohtinut tarkkaan millaisen sykemittarin haluan, mutta lopulta sain tehtyä päätöksen.

Kuva: http://www.adventra.fi/product_details.php?p=97

 

Uusi rakkaani tulee siis olemaan Garmin Forerunner 305. Päädyin tähän Suunnon ja Polarin sijasta, sillä tässä GPS-mittaus on sisäänrakennettuna sen sijaan, että tarvitsisi ostaa erillinen gps-palikka.

 

Miten te muut palkitsette itseänne laihtumisesta? Vai palkitsetteko? Itse olen pohtinut, että jonkin tavoitteen täyttyessä voisin palkita itseni tilaamalla jonkin kiinnostavan lehden (Juoksija tai Fit tms.), käymällä kauneushoidossa tms. 

Kuvia ja uusia juttuja

No niin, nyt olisi sitten kuvamateriaalia. Älkää säikähtäkö, olkaa niin ystävällisiä. :) Hieman kyllä harmittaa, kun en tullut ottaneeksi kuvia alkutilanteesta, kai 6kg painavammasta olisi jotain muutoksia tapahtunut?

Teen tänne blogiin myös muutaman uuden välilehden. Kuvat-välilehdelle tulevat nämä kuvat, ja sitten uusia edistyskuvia sitä mukaa kun otan niitä. Mitä sanotte, olisiko parempi ottaa kuvia tietyin pudotusvälein (esim. -5kg) vai kerran kuukaudessa. Mitat-välilehdelle lisään sitten mittanauhailun tuloksia, niitäkään ei ikävä kyllä ole alkutilanteesta lähtien, mutta tästä lähtien otan mitat kerran kuussa aina kuun 1. päivänä. Kolmas välilehti tulee olemaan syksyn liikuntahaaste-välilehti. Aika monessa blogissa on seikkaillut kiloklubin foorumilta lähtenyt haaste, jossa tavoitteena on 1.9-31.12 välisenä aikana saada 60 liikuntapäivää (30min liikuntaa/päivä) täyteen. Koska harvemmin kk-foorumilla pyörin, laittelen noita liikuntoja joko ajantasaisesti tai heiaheiasta kopioimalla tänne. :)

Syyskuu

Syyskuun ensimmäisen päivän kunniaksi poseerasin aamulla kameralle. Kylläpä ne omat läskit näyttävätkin kamalilta, vielä kamalammilta kamerasta katsottuna kuin peilistä katsottuna!  Jo oikein innostun, niin voisin mittailla mittanauhan kanssa lukemia. Harmi sinäänsä kun ei alussa tullut niitä mitattua, mutta se taisi jäädä kun ajattelin etten kuitenkaan osaa mitata aina samasta kohtaa.

Kuvamateriaalia saatte nähtäväksi heti kun olemattomilla kuvankäsittelytaidoillani keksin kuinka saan nuo kolme kuvaa yhdeksi kuvaksi (vinkkejä otetaan vastaan ;))

Huomenna jää virallinen punnitus väliin, en ole aamulla kotona oman vaa'an luona. Tämän aamun lukema oli 100,1kg, eli aika lähellä on nyt tuo rajan ylitys! Uskon, että painonpudotukseen tulee heti lisää tsemppiä kun vaakalukemassa on yksi numero vähemmän. ;)

Tavoitehousut!

Nyt minullakin on tavoitehousut! Tässä taannoin eräällä ratsastusvarusteiden nettikaupalla oli huima ale, kuolaamani ratsastushousut olivat -65% alessa, lähtöhinta 70 euroa oli vaihtunut alle 30 euroon. Ja tuota, pakkohan se on ostaa, kun halvalla saa, eikö? Vaikka omaa kokoa ei olisikaan, vaan isoin koko olisi 44. Ainahan sitä voi toivoa, että koot ovat isoja, eikö?

No, ne pöksyt saapuivat tänään. Joo-o, ne ovat hienot, mutta ei toivoakaan, että napit menisivät kiinni! :D En edes kehtaa ottaa kuvaa siitä, kuinka kamalalta ne päälläni näyttävät! Palataan asiaan ehkä... 10 kiloa laihempana.

Liikuntapitoista

Nyt on ilmoittautumiset hoidettu - ensi viikolla aloitan kahvakuulatunnit ja sitä seuraavalla viikolla alkaa kuntonyrkkeily! Odotan kumpiakin innolla, on ihanaa päästä opettelemaan uusia juttuja kahvakuulan kanssa (ja kokeilla painavampaa kuulaa jne), uusista jutuista saa varmasti hyvää tukea kotiharjoittelua varten. Aion jatkossakin pyrkiä 2-3 treenikertaan viikossa, eli 1 krt ohjattuna ja kaksi itsenäistä. :)

Eilen testasin jalkani kuntoa. Viime viikollahan kävelylenkillä testasin hölkkää, ja jo kolmen askeleen jälkeen totesin hölkkäämisen pelkäksi haaveiluksi. Eilen sitten otin lenkillä ensin 50 metrin hölkän - ei mitään, sitten 100m hölkän - ei mitään, sama toisen kerran ja lopulta vielä 250 metrin hölkän temmonvaihteluilla, eikä vieläkään mitään! Tänä aamuna jalka kyllä kertoi, että eilinen oli ehkä liikaa, mutta hei, hienoa toipumista! Jos ensi viikolla saisi jo vähän pidempiä matkoja juoksenneltua :)

Tänään tuli harrastettua hyötyliikuntaa - käytiin hakemassa syksyn viimeiset mustikat! Parissa tunnissa sain kokoon n. 5 litraa mustikoita. Iltahan sitten kului telkkaria katsoessa ja mustikoita siivotessa. Huomenna ajattelin tehdä mustikkakukkoa (ja annan itselleni herkutteluluvan, se syödään kermavaahdon kanssa!). Tosin täytyihän illalla sitten tehdä kahvakuulatreeni + vatsalihaksia.

Don't give up

Kyllä ihmislapsen mielialat vaihtelevat. Eilen aamulla itkin miehen kainalossa, että olen ruma, kamala läski akka. Ja jotenkin koko päivän mielessä kaihersi pelko siitä, että onnistuuko tämä mun elämäntapamuutos, pystynkö mä laihtumaan, entäs jos tää kaikki epäonnistuu, lihon takaisin ja petyn hirmuisesti?

Tänään mietin, mistä tuo kaikki epävarmuus tuli. Tulin siihen lopputulokseen, että alitajunnasta kumpuavat muistikuvat edellisestä "onnistuneesta" laihdutuskuurista, jolloin pudotin painoa jostain 89kg-80kg. Alle 80kg:n en sitten päässytkään, en millään. Paino yksinkertaisesti EI tippunut, sitten alkoivat opiskelutkin jne ja laihdutus jäi, ja lihoin. Voisiko siis mieleni muistaa tämän, ja pelätä nyt, että en pääsekään alle 100kg:n?

Päätin sitten, että minähän en luovuta. Että nyt lähtee. Tempaisen painon alle 100kg:n ja näytän itselleni, että se myös jää sinne! Hyvänä alkuna tälle toimi kahvakuulatreeni, huomasin myös 6kg kuulan tuntuvan jo välillä kevyeltä!

Huono fiilis.

Tänään ei tullut liikunnasta hyvää fiilistä. Jäi vain vähän ankea fiilis. Kävin siis eräällä kuntokeskuksella avoimien ovien viikon kunniaksi spinning+vatsa-peppu-yhdistelmäjumpassa ja bodyflow'ssa. Jo ennen kuin pääsin salille asti, mietin, että josko kääntyisin kotiin. Minulla on jonkinasteinen kammo kaikenlaisia kuntosaleja kohtaan, tunnen itseni niin norsuksi ja eksyneeksi.

No, pääsin salille, löysin jopa toimistonkin, josta tuntiliput haettiin. Paska fiilis iski välittömästi, kun kuntosalin puolelta kurkkaa pitkä ja hoikka (tietenkin) tyttö, katsoo minua päästä varpaisiin ja nyrpistää nenäänsä. Päätin kuitenkin olla luovuttamatta.

Spinning-salin löydettyäni totesin, että olin ainoa ei-laiha ja timmi tunnille tulija. Tunnilla huomasin, että olen ainoa, joka hikoilee kuin sika. Muut senkun vain pyöräilivät eteenpäin. Lisäksi en kokenut ko. lajia omakseni, kuntopyörää voin kyllä polkea esim. telkkaria katsoessa tai musiikkia kuunnellen, mutta en tuolla lailla salissa muiden ihmisten seurassa.

Jäin vielä bodyflow-tunnille, kun alunperin olin niin päättänyt. Se sentään meni paremmin, tosin havaitsin taas, että venytellä täytyisi enemmän. Mutta kaikenkaikkiaan jäi hieman sellainen surkea fiilis, enpä taida edelleenkään aloittaa punttisalilla käymistä.

Tippuu tippuu!

Se on kuulkaas rakkaat kanssabloggaajat sillä lailla, että viime viikosta pudotusta on -900g! Eli tämänhetkinen lukema on 100.4kg. Nyt on ensimmäinen -5kg takana, ja BMI on tippunut vaikeasta lihavuudesta (36,7) merkittävään lihavuuteen (34,7). Matka on pitkä, mutta pikkuhiljaa, gramma grammalta! Ensi viikon tavoitteena on päästä alle satasen, niin saisin laittaa sykemittarin tilaukseen. ;)

Aamulla vietin hetken jos toisenkin peilin edessä ja mietin, että mistä tuo 5kg on lähtenyt. Taitaa olla vyötäröltä, housut tuntuvat menevän helpommin kiinni. ;) Tulin myös siihen tulokseen, että nämä viimeisimmät ylimääräiset kilot ovat kertyneet juuri vatsaan. Silloin joskus, 80-90kg painavana olin lähinnä vain iso. Siis tiedättehän, isot reidet, isot pohkeet, isot tissit jne. Eli ylipaino kertyi tasaisesti ympäri kroppaa. Nämä viimeiset 15kg ovat sitten kasvattaneet lähinnä vatsamakkaraa.

Hyvä naiset! Vielä jaksaa!

Tajusin tänään, että mikä liikunnasta tekee niin kivaa. Se tunne, kun ylittää itsensä, jaksaa ja jaksaa, ja jaksaa vielä muutaman toiston. Se tunne, joka liikunnan jälkeen saa hymyn leviämään korvasta korvaan ja fiilistelemään.

Olin tänään piloxing-tunnilla. Uskomattoman kivaa! Piloxing on siis yhdistelmä nyrkkeilyä ja pilatesta, tunti oli uskomattoman vauhdikas, juomataukoja ei pidetty. Liikkeissä vuorottelivat erilaiset nyrkkeilyn iskut ja lyönnit, sekä pilates-tyyppiset liikkeet. Lopputunnista vielä tehtiin lattialla hetki vatsalihas- ja pakaraliikkeitä. Rankkaa, mutta ihanaa. Hammasta purren jaksoin, jaksoin ja jaksoin. Paidassa ei tainnut tunnin jälkeen olla yhtäkään kuivaa kohtaa, mutta nautin joka hetkestä. Piloxing oli minulle oikean tyyppistä liikuntaa, nopeaa ja vauhdikasta, mutta ei pitkiä ja vaikeita askelsarjoja (kuten vaikka zumbassa välillä). Pysyn siis kahden vasemman käteni ja jalkani kanssa hyvin mukana. Pidän tuollaisesta vauhdikkaasta ja raskaasta liikunnasta, koska se pakottaa keskittymään. Tunnin ajan saa unohtaa kaiken muun, keskittyä vain itseensä ja kroppaansa.

Valitettavasti tuo oli vain näytetunti, joten jatkoa piloxingille ei ole luvassa, korkeintaan satunnaisesti. Tuo herätti kuitenkin kiinnostuksen aloittaa kansalaisopistossa kuntonyrkkeily, se voisi olla hyödyllistä minulle. Koska istun paljon koneella (tai neulon), hartiani ovat usein jumissa. Eivätkä nämä yli-isot rinnatkaan paljoa asiaa helpota. ;) Lisäksi aion syksyllä käydä kerran viikossa ohjatuilla kahvakuula-tunneilla. Luulen, että siitä on hyötyä kotiharjoittelulle, oppii ainakin tekemään uusia liikkeitä oikein, eikä vain vähän sinnepäin.

Millaisia liikuntasuunnitelmia teillä on syksyn varalle? Aiotteko aloittaa jotain uutta? Tai onko jollakulla kokemuksia kuntonyrkkeilystä?

Kuulumisia

Penikka vaivaa edelleen, joten juokseminen on pois listalta. Eilen kävin kävelylenkillä (45min), jonka jälkeen askartelin hevoselle uutta laidunta (kävelyä n. 2h), siitä ei vaivaantunut millään lailla, mutta heti kun kokeilin juoksuaskelia, niin ottaa kipeää. Samoin, jos jollain tietyllä lailla varaan painoa jalan päälle, niin sattuu. Tällä viikolla siis ohjelmassa kotijumppaa ja ilmaisia kuntokeskuksen näytetunteja (huomenna piloxing, perjantaina spinning + bodyflow).

Tänään kotijumpassa oli vuorossa punnerruksien eka treeni, meni suht koht hyvin, vikalla kierroksella tein 10 naisten punnerrusta. Ranteet vähän vaivasivat, en tiedä oliko minulla väärä tekniikka tms? Vatsa-akatemian eka treenikin oli suht näppärä, liikkeet eivät olleet hurjan vaikeita, mutta kyllä nekin tuntuvat tuolla. ;) Kahvakuulan kanssa sain taas hien virtaamaan ihan käsittämättömästi ja sykkeet nousemaan pilviin. On se vaan niin kivaa!

Paino. Näyttäisi olevan ainakin vielä laskusuunnasta, vaikka alkuviikosta näkyikin tähtitieteellisiä lukemia viikonlopun mässäysten jäljiltä! Toivottavasti pian pääsisin sen 100kg:n rajan yli ja saisin tilata sykemittarin. :)

Eilen koin hetken aikaa ahdistusta siitä, että paino tippuu niiiin hitaasti - n.2kg kuussa. Sain sitten kuulla, että jos laihduttaa kuten minä - eli lisää liikunnan määrää ja syö terveellisesti, mutta ei noudata mitään tiettyä kalorimäärää, niin paino tippuukin varsinkin aluksi hyvin hitaasti. Eli ehkäpä minäkin tästä hoikistun! :) Lisäksi, vaikka -2kg kuussa kuulostaa pieneltä, niin se on -24kg vuodessa! Kelpaa hyvin mulle.

Punnitus

Pikainen päivitys: viikossa on tippunut 500g, paino tänään 101,3kg! Viikonloppu menee taas vähän hunningolle, mutta ensi viikolla skarpataan.

Nyt sattuu.

Kävin äsken lenkillä, ohjelmassa oli "juokse 20 min. Juokse 5 x 1 min täyttä vauhtia ja muuten rauhallisemmin". Ei tainnut tuo oirellut jalka tykätä, ja nyt sattuusattuusattuu. Tässä kohtaa taitaa olla hyvä todeta, että onneksi huomiselle on merkattu vapaapäivä, ja loppuviikko menee reissussa, joten lenkille en ehdi/pääse. Näin jalka saa siis levätä ainakin maanantaihin asti. Ja jos silloinkin vielä sattuu, niin pidän taukoviikon juoksulenkeistä ja keskityn treenaamaan kahvakuulalla, sekä edellisessä postauksessa mainitsemaani vatsa-akatemiaa. Lisäksi Manna aloitti 100 push ups-haasteen, ja mietin jaksaisinko aloittaa sen uudestaan. Aloitin sitä samaan aikaan juoksemisen aloittamisen kanssa, ja silloin ohjelma jäi kesken, taisin yrittää kerralla liikaa.

Mielenkiintoisia juttuja ja vastaukset

Helsingin sanomissa on ollut mielenkiintoinen artikkeli istumisesta. Tottahan tuo on, toimistotyöläisenä istun päivittäin 8-16 välin, ja aina välillä tulee jopa parin tunnin pätkiä kun en penkistä nouse! Pitäisikin muistaa vaikka juosta vessassa tai tehdä lenkkiä pitkin käytäviä. Tämä kesätyö tosin loppuu jo ensi viikolla, ja sen jälkeen toivottavasti edessä ovat uudet haasteet. :)

Kuntoplussan sivuilta taas löytyi vatsa-akatemia, josta löytyy vatsalihasliikkeiden tekoon ohjelma 24 viikolle! Ajattelin aloittaa tuon vasta-alkajien ohjelman ensi viikolla, eilen ostin jo jumppapallonkin. ;)

Ja sitten, vastaukset toppahapan kysymyksiin:
Pyyhi vitriinissä olevasta kristallipallosta paksuin pölykerros pois päältä ja vilkaise siihen. Mitä näet viiden ja kymmenen vuoden kuluttua tapahtuvan elämässäsi?

Avaa myös päiväkirjasi ja kerro meille, missä olit ja mitä teit ollessasi 2, 5 ja 7 vuotta nykyistä nuorempi? :)

Aloitetaan menneisyydestä. ;)
7 vuotta sitten: 7 vuotta sitten ikää oli 15 vuotta. Silloin olin ylipainoinen (ylläri), silmälasipäinen luokan fiksuin tyttö. Se hiljainen ja kiltti, syrjäänvetäytyvä ja hieman kiusattu. Kasiluokan keväällä olin aivan surkea, melkein masentunut. Sitten vaihdoin totaalisesti maisemaa rippileirin ajaksi ja huomasin, että ihmiset pitävät minusta, ovat ystävällisiä eivätkä syrji minua. Sain sieltä paljon uusia ystäviä, jotka auttoivat minua jaksamaan yhdeksännen luokan syksyn yli.

5 vuotta sitten: Olin 17-vuotias luokion kakkonen. Olin sosiaalisempi ja tutustunut luokkani tyttöihin. Harrastin ratsastusta ja kirjoittamista. Olin edelleen se luokkani fiksuin tyttö, mutta enää minua ei syrjitty ja jätetty ulkopuolelle. Olin edelleen ylipainoinen. ;)

2 vuotta sitten: Ikää oli 20 vuotta. Opiskelin ensimmäistä vuotta ammattikorkeakoulussa, viihdyin, olin entistä sosiaalisempi ja koin kuuluvani porukkaan. Olin löytänyt miehen, seurustelua oli 2 vuotta sitten takana puolen vuoden ajan. Olin onnistunut laihduttamaan n. 10kg, jotka tosin viimeisten kahden vuoden aikana tulivat korkojen kanssa takaisin...

Entäs tulevaisuus? Sen suunnitteleminen on aina vain vaikeampaa. Viiden vuoden päästä? Olen toivottavasti töissä jossain - se missä, ja millä alalla, on vielä epäselvää. Todennäkösesti en vielä silloin ole maatilan emäntä, mutta mistäs sen toisaalta tietää? Olemme todennäköisesti ehtineet miehen kanssa naimisiin, lapsia tuskin on. Eläinlapsia toivottavasti sitäkin enemmän. ;) Olen normaalipainoinen ja liikunnallinen ihminen. Entäs sitten se 10 vuotta? Silloin toivottavasti spv on tehty, ja olen lypsykarjatilan emäntä. Sitä sitten en tiedä, että kuljenko tilan ulkopuolella töissä vai en... Lapsiakin kymmenen vuoden päästä ehkä jo on. Kamalan vaikeaa ajatella noin kauas tulevaisuuteen, kristallipalloni on hieman hämärä. ;)

Haaveilua

Viime viikolla työkaveri kysyi, onko minulla jotain tavoitetta hölkkä/juoksuharrastuksessani. Sanoin, että no jos jaksaisin sen 10km tämän vuoden puolella, en mä koskaan mitään puolimaratonia rupee yrittämään.

No, sitten PeeKoo haastoi blogissaan kaikki mukaan Helsinki City Runille toukokuussa 2012. Ja minähän aloin pohtia. Että josko? Voisinko? Pystyisinkö? Uskaltaisinko? Yrittäisinkö? Minä, ylipainoinen, läski plösö juoksisin puolimaratonin? Ja päätin, että minä näytän itselleni ja muille. Että minä en ole laiska sohvaperuna, vaan minä pystyn ylittämään itseni. Minä pystyn tähän muutokseen. Minä en anna periksi ja luovuta, vaan etenen hitaasti (kirjaimellisesti!) ja sitkeästi kohti tavoitettani. Joten, näillä sanoilla, minä osallistun.

Ahkera viikonloopu

Ensin hyvät uutiset, perjantain grilli-illasta ja lauantain grillihampurilaisesta huolimatta paino on ollut laskusuhdanteessa - toivottavasti sama jatkuisi ensi viikonkin ajan!

Sitten lisää hyviä uutisia. :) Tänään tein uuden ennätyksen lenkkipituudessa. Tämän päivän lenkin kokonaispituudeksi tuli 11,8km. :) Ohjelmassa oli juoksukoulun lenkki "juokse 5km + 5min, käänny ja kävele kotiin". Minä hölkkäsin 5km, käännyin, juoksin n. 5 minuuttia ja kävelin kotiin. :) Hölkkämatkaksi tuli 5,8km (aikaa kului 45min, eli tahti oli aika hidas). Oli muuten ihanaa juoksuosuuden jälkeen pysähtyä hetkeksi poimimaan mustikoita suoraan suuhun. :) Tykkään kun saan lenkkeillä pitkin metsiä, eilen ihastelin sorsaperhettä, tänään haistelin kypsää viljaa.

Penikasta vihoitteleva jalka tuntui hieman kipeältä ensimmäisillä juoksuaskelilla, mutta loppumatkasta sitä ei enää huomannut. Huomenna sen sitten näkee ärtyikö se kuitenkin.. Onneksi ensi viikosta on tulossa rennompi, sillä viikonloppuna tuskin tulee urheiltua, tiedossa nimittäin on viikonloppumatka erään rakkaan ystävän luo. :) Todennäköisesti silloin ei myöskään syödä eikä juoda terveellisesti, joten toivottavasti paino ei nouse ihan tolkuttomasti.

Punnitus

Jes, tänä aamuna jätin 102.x lukemat toivottavasti lopullisesti taakseni! Painolukema oli 101,8kg, eli -500g viime viikosta. Nyt teen kyllä hurjasti töitä, että saisin ensi viikkoon mennessä painon lähemmäs 100kg:n rajapyykkiä! Vihdoinkin homma etenee, eikä junnaa paikallaan! Tämä kannustaa jatkamaan entistä reippaammin. :)

Eilen hölkkäsin taas 5km, juoksuohjelmassa käskettiin juosta tempoa vaihdellen. Koska minusta nyt ei vielä oikein ole sen suurempia temmonvaihteluita tekemään, niin hölkkäsin välillä oikein rauhassa, ja sitten aina 100 metriä oikein reippaasti (eli minulle lujaa). Noita vetoja juoksin 10, eli suurinpiirtein yhden jokaista puolta kilometriä kohden. Lenkin jälkeen toinen sääri kipuili hieman, penikat sieltä huutelevat olemassa olostaan. Venyttelin ja levittelin kylmägeeliä (en tiedä onko siitä mitään apua, mutta ainakin minulle tulee hyvä fiilis :P). Tänään on vapaapäivä, en taida ehtiä edes kahvakuulailemaan. Huomisen ohjelmassa sitten kävelylenkki, ja vasta sunnuntaina "tarvitsee" juosta taas, joten jalka saa hetken levätä. :)

Kysy kysy!

Muistuttelen mun kysymyspostauksesta, huomisiltaan asti on aikaa kysellä, jos haluaa jotain kysäistä. :)

Tänään on ollut aivan erilainen päivä kuin eilen. Aamulla aurinko paistoi ja autoradiosta pauhasi tuo yllä oleva biisi. Jäin miettimään sen sanoja: Don't you know/you're beautiful don't you know... Don't let them bring you down no/the beauty is inside you. Tuon kun muistaisi ja osaisi pitää mielessä. :)

Minä osaan. Minä onnistun. Hitaasti, mutta varmasti.

p.s. Ajattelin palkita (toivottavasti pian) tulevan 100kg:n alituksen sykemittarilla. Onko teillä kokemuksia? Suositteluja, minkälainen kannattaa hankkia, ja mikä on aivan surkeaksi havaittu?